torstai 7. joulukuuta 2017

Amundsen Apocalyptic Thunder Juice - NEIPA Norjasta

Oluen tilaamiseen ulkomailta ollessa ainakin vielä toistaiseksi sallittua, pääsen jatkamaan täydellisen New England India Pale Alen - eli tuttavallisemmin NEIPA:n - metsästystä. Tällä kertaa jahtimatka suuntautuu Norjaan. Oslolainen Amundsen Brewery on iloksemme tämän sameahkon humalamehun valmistanut.

"Apocalyptic Thunder Juice is made to be enjoyed as the last beer you will ever have. A celebration to the end of time. The one you have waited your whole life for." Pahaenteistä paatosta... 

"We bring praise to the New England style of IPA in the race for the freshest IPA. We bring you our version, cloudy, dank and juicy. It will make you feel alive as the world is crashing down around you." Mieluusti jatkaisin elämääni tämän nauttimisen jälkeenkin, sillä suuren keskisuomalaisen filosofin ja entisen mäkikotkan sanoin: "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

Oluen rakennusosista panimo muuten paljastaa vielä seuraavaa: "Ingredients: water, Pilsener malt, flaked oats, lactose, Mosaic hops, yeast." Itse en onneksi laktoosivaivaa omaa, mutta hieman yllättävää voi sellaisesta kärsivälle olla, että tämmöiseenkin tuotteeseen on laktoosia lisätty. 


Vaikka olut myytiinkin 360-tölkissä, päätin kuitenkin kaataa sen tuoppiin. Keltaisena ja hieman sameana se sinne valui. Seassa näytti olevan hieman suurempaakin partikkelia, mutta mitään mahdottoman paksua mehu ei kuitenkaan ollut. Tuoksu melko greippinen. Mosaicilta olisi voinut odottaa mustikkaakin, muntta sitä en havainnut. En tosin ollut ennen maistamista käytettyjä humaloita selvittänyt.  Thunder Juicen maku on raikas ja sitruksista humalamehuakin on mukana. Lopuksi tarjoillaan vieläpä sopivasti katkeroakin, joten varsin onnistuneena tätä olutta voi pitää. Eikä se onneksi jäänyt edes viimeiseksi juomakseni olueksi.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi päädyin nimittäin korkkaamaan toistamiseen Svaneke Bryghusin Säkkijärven Polkan (jota ilokseni oli vielä pari viikkoa sitten Arkadian Alkon hyllyssä). Edellisessä kerralla olut maistui suorastaan taivaalliselta, mutta epäilin mahtoivatko makuhermoni olla täysin parhaassa terässä. Uusi maistelukierros ei kuitenkaan muuttanut mielipidettäni. Uskomattoman hieman tasapaino paahteisen maltaisuuden ja lakritsin välillä. Yksi parhaiten suuhuni sopivia oluita, mitä olen kohdannut. Kiitos Tanska tästä.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Savukinkkua Saksasta: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

Sama vanha stoori. Työmatka Helsingissä. Aikaa jää parikymmentä minuuttia ennen junan lähtöä. Black Dooriin nopealle.

Suomi 100 juhlan aattona hieman yllättäen hanassa ei ollut mitään juhlateemaan sopivaa real alea. En tosin tiedä mitä se edes olisi ollut, mutta ehkä Malmgård sen olisi saattanut tehdä.

Lohdutukseksi sitten Brauerei Hellerin yhtä nimihirviötä Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbockia. Ja onhan Saksalla toisaalta ollut varsin merkittävä vaikutus siihen, että (hyvin todennäköisesti) pääsemme huomenna juhlimaan maamme 100-vuotista itsenäisyyttä, vaikkei historia sen yhteistyön osilta ehkä täysin kunniakas olekaan.

Urbockin sukulaista Märzenia Alkossakin taitaa olla jatkuvasti saatavilla. Urbock on kuitenkin hieman eri tavaraa: "A smoked bock beer for Bamberg’s strong beer season (October through December). Matured for months in ancient rock-cellars underneath Bamberg and tapped freshly from the oakwood cask. Similar to, but much bigger than the classic Maerzen style". 

Maku ja tuoksu ovat äärimmäisen kinkkuisen savuisia. Lisäksi mukana on melko tuhdisti maltaisuutta. Savuoluiden klassikko. Oikeutetusti. 

Hyvää Suomen satavuotisitsenäisyyspäivää!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Jouluolutta Tanskasta: Humleland JuleSæsonen

Oulun reissun jälkeen taisi iskeä jonkinlainen tilapäinen kyllästyminen olueen. Kiireisen työviikon jälkeen huomasin janon kuitenkin jälleen kasvaneen sen verran mittavaksi, että katsoin aiheelliseksi korkata tanskalaisen mikropanimo (jos nyt tanskaa oikein ymmärsin, niin panimolla on yksi 400 litran keittoastia ja neljä 570 litran käymisastiaa. on kuitenkin hyvin mahdollista, etten ihan täysin oikein ymmärtänyt) Humlelandin JuleSæsonenin.

Kyseessä on kuusenkerkällä maustettu, peräti 11% alkoholia sisältävä saison. Kuulostaa hieman erikoiselta. Tuoksu on kuitenkin yllättävänkin perinteisen belgihiivainen. Maussa alkoholi näyttelee aika suurta osaa, mikä ei oluen vahvuus huomioiden ole mitenkään erityisen yllättävää. Pippuriakin on asiaan kuuluvasti mukana. Suutuntuma on pehmeä. Suuhun jää jotenkin hieman voin mieleen tuova fiilis. Jälkimaku on hapan. Kuusenkerkkää en erityisesti havaitse, mitä en välttämättä kuitenkaan pidä suurena virheenä.

Mitähän tästä nyt sitten sanoisi. Mielenkiintoinen kokeilu, mutta minulle ei ihan auennut miksi tästä oli pitänyt tehdä näin vahvaa? Kuuluuko se jouluoluen ominaisuuksiin Tanskassa? Suomessahan jouluoluet ovat usein jostain syystä wieniläistyyppisiä lagereita.