Maistossa Amiatan Fanny Smith

Imperialismi, tuo viheliäinen alkuperäiskulttuurien tuhoaja koitui myös Tasmanian aboriginaalien kohtaloksi. Vuonna 1905 kuollut Fanny Smith oli viimeinen sujuvasti Tasmanian alkuperäiskieltä puhunut ihminen ja kaksi vahasylinterille nauhoitettua äänitettä ovat kaikki, mitä tästä kielestä on jäljellä.

Oikea Fanny Smith ei ilmeisesti juuri muistuttanut pullon etiketin kuvassa olevaa naista.

Italialainen Birra Amiata on päätynyt tekemään Fanny Smithiksi ristityn oluen, johon on käytetty pale ale-maltaita sekä tasmanialaista Enigma-humalaa. Toisin kuin oluen nimestä voisi päätellä, ei kyseessä siis ole kovinkaan alkuperäinen tasmanialainen olut, humalia lukuunottamatta. Enigmaan en muistakaan aiemmin törmänneeni ja ilmeisesti kyseessä on varsin uusi lajike. Makua on luonnehdittu mm. vadelmaiseksi ja punaherukkaiseksi.

Birra Amiata on itselleni jälleen täysin vieras panimo. Italian suunnalta ei kovin montaa ikimuistoisen hyvää olutta ole ulottuvilleni eksynyt, mutta ilmeisesti pienpanimoskene on sielläkin aktiivinen. Amiatasta en löytänyt googlettamalla englanniksi lainkaan tietoa ja panimon kotisivutkin näyttäisivät olevan vain italiaksi. Ilmeisesti toiminta on käynnistynyt 2006 ja sitä on laajennettu 2010. Oluet ovat pastöroimattomia ja suodattamattomia. Siihen loppui sitten italiankielen taitoni.

Ulkonäöltään Fanny Smith tuo mieleen ajankohtaan sopien vappusiman. Alkoholia on 4,5%. Tuoksu on marjaisan makea ja samaa löytyy myös mausta. Vadelma voisi tosiaan olla osuva kuvaus. Hiilihappoa löytyy ja katkeroakin hieman. Vähän kuin metsäpolkua joisi. Sinällään ihan mielenkiintoinen, muttei mitenkään erityisen erinomainen.

Mistä: Citymarketista. Hinta taisi olla kolmen ja neljän euron välissä.

Lyhyesti: Marjainen ja kepeä, aromihumalat edellä -tyyppinen olut.

Hinta-laatu-suhde: Välttävä. Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. Vaan mitäpä olutta ei.