keskiviikko 30. elokuuta 2017

Õllenaut - Must Eksport

Ilmassa alkaa pikku hiljaa olla syksyistä viileyttä. Pukeutumisen lisäksi sää vaikuttaa ainakin minulla myös siihen, millaisia oluttyylejä suosin. Kesäkuumalla maistuvat pilsit ja lagerit sekä IPA:t, kun syksymällä tulee sitten esimerkiksi stoutien ja portereiden vuoro. Onneksi Eesti-laatikossani on mukana tummepaakin sorttia.

Õllenautin Väike Raidur osoittautui ihan kelvolliseksi tavaraksi ja vailla sen tarkempia muistiinpanoja nauttimani Eesti Rukki Eil yllätti positiivisesti. En yleensä ole ruisoluiden suurin ystävä, mutta tämä - mielestäni hieman ehkä liioitellen - panimon itsensä nestemäiseksi leiväksi kutsuma olut oli varsin miellyttävä tuttavuus. Karamellia ja leipää löytyi, humalointia ei niinkään.

Nyt vuorossa on kuitenkin Must Eksport. Tyylilajina Baltic Porter. Kyseessä on alunperin 1700-luvulta peräisin oleva tyyli, jota on pantu Baltian maiden lisäksi myös Suomessa ja Puolassa sekä Venäjällä. Kuten arvata saattaa, niin alkusysäyksen tyylilaji sai Brittien porterista, mutta balttien versio on vahvempi ja maltaisen makea muistuttaen siinä mielessä enemmän imperial stouteja. Ilmeisesti ne valmistetaan useimmiten myös lager-hiivoilla (pohjahiiva tai mikäli valmistuksessa käytetään ale-hiivoja niin oluen käyminen tapahtuu viileässä).

Sitten takaisin Mustin ääreen. Väri on tumma, lähes pikimusta. Monien imperial stoutien öljyisyyden astella ei kuitenkaan aivan olla. Vahvuutta oluella näyttää olevan 8,3%. Tuoksu on varsin tummansävyinen: lakritsia ja kahvia nyt ainakin. Maku on paahteisen maltainen. Häivähdys suklaisuuttakin löytyy. Makeutta ei juurikaan.

Kyllähän minä tästä tykkään. Jos nyt jotain valittamista haluaisin keksiä, niin ehkä hieman persoonaton esitys kuitenkin. Toisaalta erikoisuudenjanoon on olemassa kaikenlaisia iloliemitynnereissä kypsytettyjä versioita. Joten eiköhän tämä ole ihan hyvä näinkin.

tiistai 29. elokuuta 2017

Rock Paper Scissor IPA

Viime perjantaina tuli pikaisesti piipahdettua Hämeenkadulle keväällä avatussa Taproom Unitedissa. Kyseessä on useamman panimon (muistaakseni ainakin Pyynikin,  Fat Lizardin, Olvin sekä nyt arviossa olevan oluen valmistaane RPS Brewingin) yhteistyönä syntynyt craft- & penkkiurheilukansalle suunnattu baari. Paikka ei sisutukseltaan ole välttämättä aivan kaikkein viihtyisin ja olutvalikoimakaan ei mikään aivan tajunnan räjäyttävä ollut.

Fat Lizardin IPA:t olisivat kiinnostaneet, mutta koska hanassa oli vain kauppavahvuista, päädyin ottamaan ensikontaktini Rock Paper Scissors-panimon tuotteeseen. Kyseessä on melko uusi tulokas pienpanimoskeneen. Taustavoimissa käsittääkseni ainakin maineikkaan kuopiolaisen Maljan porukkaa.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vaahtoon, joka on sekä komea, että pitkäkestoinen. Väriltään olut on punaruskea. Maustamiseen on kuulemma käytetty verigreippiä. Vahvuudesta minulla ei ole tietoa. Tuoksussa ainakin sitrusta. Maku raikas, keskivaiheilla häivähdys verigreippiä ja lopussa melko reilut katkerot. Ei mitenkään erityisen hedelmäinen.

Kyseessä on varsin puhdas, mutta toisaalta ehkä hieman yllätyksetön esitys.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Õllenaut - Väike Raidur

Tulin kokeeksi tilanneeksi muutamia kotimaisia ja virolaisia pienpanimo-oluita oluttakotiin.comin kautta. Suurin syy oli mahdollisuus saada jääkaappiin vihdoinkin Pyynikin Bitch De Elegantia. Sitä kun ei mitenkään tällä hetkellä saa Suomesta kotiin viemisiksi hankittua.

Mutta se siitä, sillä tänään lasiin kaatui virolaisen Õllenautin panema Väike Raidur American IPA. Panimo näyttää sijaitsevan jonkin matkaa Tallinnasta lounaaseen. Ensimmäiset oluet on valmistettu käsittääkseni vuonna 2013. Jonkin verran olen panimon tuotteisiin aiemminkin törmännyt, mutta mitään täysosumaa ei vielä ole muistaakseni vastaan tullut. Katsotaan olisiko Raidur sellainen. Panimo kuvaa olutta näin: "American IPA brewed with our favourite hops Simcoe, Citra and Columbus." Alkoholia näyttää löytyvän 7,0%.

Olut jättää pinnalleen mukavan ja varsin pitkäkestoisen vaahdon. Väritys on meripihkan ruskea. Sameutta löytyy jonkin verran. Tuoksussa ainakin raikasta sitrusta. Karamelliakin. Suutuntuma on pehmeän miellyttävä. Yllättäen mausta ei kuitenkaan löydy juurikaan tuoksun lupaamaa raikkautta ja ensi hörppäyksellä loppumaku yllättää kuivuudellaan jo ennen perästä seuraavia kohtuullisen voimallisia katkeroita. Myöhemmin kokonaisuus tuntuu kuitenkin tasaantuvan. Liekö suu tuttunut katkeroihin. Kaiken kaikkiaan olut on ihan maistuvaa IPA:a.

Koska Raiduria suositellaan cheddarin kanssa nautittavaksi, päätin kokeilla sitä myös jääkaapista löytyneen Oltermanni cheddarin kanssa. Ihan toimiva yhdistelmä, vaikkei juusto nyt ihan oikeaoppista olekaan.

Aiemmin tulin korkanneeksi myös Tankerin Cloud Computingin. Tyylilaji oli käsittääkseni White IPA. Panimo tosin ilmoittaa kyseessä olevan Belgian IPA. Olut ei kovin mairittelevia arvioita Ratebeerissä ole saanut, mutta minun makuhermoihini sen hedelmäisen raikas humalointi osui hyvin. Valitettavasti en tehnyt maistelutilanteesta sen tarkempia muistiinpanoja.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Olutmatkailija Oulussa osa 2

Oulussa oli muuttunut muutakin kuin keskusta. Toppilaan oli noussut komean näköisiä kerrostaloja ja alue on ilmeisesti kokenut melkoisen nousun. Entiset viljasiilot on korvattu kerrostalolla, jonka julkisivu noudattelee siilon pyöreitä muotoja. Myös Oulun olutkapakkatarjonnassa oli tapahtunut kehitystä. Leskinen oli toki omalla paikallaan ja siellä tuli myös yksi olut reissun aikana nautittua: Sonnisaaren Les Kiss Golden Ale. Häpeäkseni minun on myönnettävä, että vasta tätä nyt kirjoittaessani tajuan tämän äärimmäisen monimutkaisen sanaleikin...

Muistiinpanoja ei tullut taaskaan tehtyä (enkä maisteluhetkellä muutoinkaan ollut ehkä aivan parhaassa vireessä), mutta muistaakseni kyseeessä oli panimon tyylin mukaisesti hieman reilummin humaloitu versio belgiaan suuntaan viittaavasta blonde ale -tyylistä. Tai ehkäpä kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen kyseessä oli itse asiasa brittityyppinen tulkinta golden alesta, eikä mikään belgian blonde, jollaisena sitä jostain syystä pidin. Hyvä olut, muttei mikään tajunnan räjäyttävä kokemus.

Edellisenä päivänä auringon lämpämästi paistellessa lähes pilvettömältä taivaalta tuli myös selvitettyä onko Keltaisen Aitan oluttarjonnasta nykyisin mihinkään. Lähes viitisentoista vuotta sitten muistan eräänä vappuisena päivänä käyneeni opiskelukaverini kanssa nauttimassa silloin vielä eksoottisilta tuntuneet tsekkiläiset lagerit paikan terassilla. Ihailimme oluen sameaa ulkonäköä, kunnes baarimikko säntäsi pahoitellen paikalle. Olimme saaneet tankin pohjalta sakkaiset juomat ja luonnollisesti meille laskettiin uudet tuopit tuoreesta kegistä. Köyhänä opiskelijana suurin harmituksen aihe taisi kuitenkin olla se, ettemme olleet ehtineet juoda enempää sameasta tuopista.

Tällä kertaa Aitan valikoimassa ei ollut juuri mitään erikoista. Yritin tilata Maku Brewingin IPA:a, mutta se oli loppu. Stallhagenin vastaava ei innostanut, joten päädyin Hoegaardeniin. Tarjoilijatar tiedusteli, otanko juoman sitruunalla ja päätin vastata myöntävästi. Pöydässä huomasin, että samaan seurueeseen kuuluneet työkaverini olivat saaneet myös IPA:nsa tuopissa lilluvan sitruunaviipaleen kera. Jotain erikoista siis kuitenkin.

Aurinkoisella terassilla siemaillun oluen jälkeen aikaa oli vielä yhteen nopeaan. Päädyin luottamaan minua viisaamman neuvoon ja suuntasimme Roosteriin. Paikka sijaitsi "uuden" Finnkinon lähistöllä puutalossa, jossa  Oulussa asuessani muistaakseni ei ollut mitään mielenkiintoista. Sisälle astuessa meinasi epäusko iskeä paikan näyttäessä lähinnä cappucinoon ja kanasalaattiin keskittyneeltä kahvilalta. Vaaleat pöydät kylpivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Kehtaako tämmöisessä olutta edes tilata?

Onneksi nurkasta löytyi portaat, jotka johtivat hämyisessä alakerrassa sijaitsevaan pubi & burger-paikkaan. Hanavalikoima oli aika vakuuttava. Tilasin hätäpäissäni Sonnisaaren Boston Vice IPA:a ennen kuin huomasin, että paikasta olisi saanut myös Amagerin NEIPA:a. Se jäi nyt valitettavasti testaamatta, mutta muulta seurueeltamme kyseinen juoma sai kehuja. Vaan ei omakaan valintani huono ollut. Mehuisuutta löytyi siitäkin, sekä hedelmää. Katkeroita ehkä aavistuksen vähemmän, kuin Sonnisaarelta yleensä eli omalla mittapuullani juuri sopivasti. Reissun selvästi paras olut. Roosteriin tulee kyllä aivan ehdottomasti palattua jos - ja todennäköisesti kun - Ouluun vielä uudemman kerran päädyn.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Olutmatkailija Oulussa

Veturimiesten lakko uhkaisi jo estää tämän reissun, mutta onneksi mielenilmaus ei sattunut aivan matkan kanssa päällekäin. Työreissusta on jälleen kyse, joten oluen maisteluun ei taaskaan kovin paljoa mahdollisuuksia ole.

Olen asunut Oulussa kuusi vuotta viime vuosikymmenellä. Sinä aikana ehdin vierailla Rotuaarin lähellä nykyisen Dressmanin tiloissa sijainneessa Panimo-nimisessä panimoravintolassa, sekä kokea ajan, jolloin Oulussa ei ollut yhtään panimoa. Nykyisin niitä taas löytyy. Mutta ei mennä asioiden edelle. Ensin oli nimittäin ehdittävä junaan.

"Jos aikaa jää, niin sitä voi vaikka syödä", totesi opiskelukaverini taannoin. Päädyin sen lisäksi myös juomaan jotain. Junan lähtöön jäi nimittäin sen verran aikaa, että päätin poiketa Gastropub Prahaan pienelle oluelle. Tampereelle muutettuani asuin useamman vuoden Tammelassa, jolloin kyseinen pubi oli melkein nurkan takana ja paikan tietovisassakin tuli usein poikettua. Vuosiin en kuitenkaan ollut käynyt. Vaan eipä juuri mikään ollut ainakaan sisustuksessa muuttunut.  Praha-aiheista valokuvaa ja julistetta seinillä ja tsekkipubiin sopivat ruskeat pöydät. Hanassa myös hieman harvemmin vastaan tulevaa tsekkiolutta.

Kuvan olut ei liity tapaukseen.
Gastropubien takana toimiva Nordic Brewery on alkanut valmistaa myös omia oluita ja päätin testata Havua. Varsin miellyttävä maltainen, muttei liian makea olut. "Onko tässä käytetty lainkaan humalaa?" päädyin utelemaan baarimikolta. Sain kuulla, ettei juurikaan. Olut on tyyliltään lähinnä Scotch Ale, jonka makean maltaista jälkimakua havuja käytetään kuivattamaan. Varsin toimiva olut mielestäni. Ja tulipa samalla testattua, että ainakin tässä tapauksessa arvioni piti yhtä aiemman kanssa. Olen nimittäin maistellut oluen jo aiemmin SOPP:ssa. En vaan enää muistanut sitä. Paitsi nyt se sitten tuli mieleen.

Juna saapui Ouluun lähes aikataulussa ja iltapalaa tuli lähdettyä haukkaamaan mainekkaaseen Burgeribaari Kauppuri 5:een, jota en ollut aiemmin koskaan ehtinyt testaamaan.

Aika lailla Oulun keskusta näytti muuttuneen. Never Grow Old oli lopettanut, samoin Nuclear Night Club. Makuunikaan ei enää ollut entisellä paikallaan, mutta baarireissun jälkeisissä huuruissa nälkäistä kulkijaa aikoinaan poro-muna-pizzalla ravinnut Finladia näytti olevan vielä pystyssä. Letkun puisto oli mennyt kokonaan uusiksi ja näytti nyt ihan joltain ison ja trendikkään kaupungin mestalta. Poissa oli vanha Piccolo-grilli makkaraperunoineen. Kauppakeskus Valkea oli vallannut myös kadun ja sinne oli ilmestynyt Sokos. Anttilan tilalla oli Tokmanni ja entisen Stockmannin tilalle remontoitiin jotain, mistä kukaan ei tiennyt mitä. Jumpru sentään oli entisellä paikallaan. Samoin Leskinen, joskin laajentuneena.

Perille Kauppuriin päästyä tilasin nimikkohampurilaisen, sekä ruokajuomaksi Maistilan valmistaman paikan nimikko-oluen, joka tyylillisesti edusti IPA:a. Varsin toimiva ruokajuoma ja muutoinkin ihan tyylipuhdas esitys. Tarkemmat muistiinpanot jäivät tällä kertaa tekemättä. Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä astella takaisin hotelliin valmistautumaan uuteen päivään kunnon unilla.

tiistai 15. elokuuta 2017

Rousal Chai Porter

Heinäkuun kesälomareissulla Kemiönsaaressa K-Market Kompassista löytyi myös minulle ennestään tuntemattoman Rousal Brygghusin tuotteita. Panimo näyttää sijaitsevan saaristossa jonkin matkaa Hangosta länteen sijaitsevassa Rosalassa.

Kiireessä mukaan tuli kaapattua Pale Ale, Pils ja nyt maistossa oleva, varsin eksoottiselta kuulostava Chai Porter. Aiemmin maistelluista Pale Ale oli mielestäni ihan pätevä esitys, kun taas Pils ei ainakaan minulle toiminut juuri lainkaan. Rapsakkuudesta ei mielestäni ollut tietoakaan. Muista olutblogeista näyttää löytyvän kuitenkin varsin suopeita arvioita, joten ehkä vika oli vain minussa.

Chai Porteria todennäköisesti täysin vääränlaisesta lasista nautittuna.
Mutta nyt sitten sitä Chai Porteria. Oletan, että nimi viittaa intialaiseen maitoon valmistettavaan mausteiseen teehen, joka on yleensä maustettu kanelilla, kaardemummalla, inkiväärillä, fenkolilla ja/tai neilikalla.

Ulkonäöltään olut on ruskeaa, lähinnä kotikaljan väristä. Tuosku on varsin makea, mausteita mukana, ainakin neilikkaa, otaksun. Maku on alkuun lähinnä mausteinen. Inkivääri taitaa dominoida. Tai neilikka. En osaa päättää. Hiilihappoja löytyy. Loppumaku kääntyy jopa hieman happamaksi. Sokkotestissä saattaisin väittää tätä jopa joksikin oud bruin-tyyppiseksi maustetuksi olueksi.

Tykkäsinkö? No jaa... Onhan tämä erikoista, mutta portteria? Ymmärtääkseni ne ovat yleensä tummempia ja paahteisempia. Tosin mausteet saattavat tässä nyt hieman hämätä. Jos minä saisin päättää miltä olut nimeltä Chai Porter maistuisi, niin kyseessä olisi tummempi, enemmänkin kaardemummalla ja kanelilla maltillisemmin maustettu milk stou... eikun portteri. Internetistä saamani tiedon mukaan mausteisuus ilmeisesti tasaantuisi jos olutta malttaisi säilöä parasta ennen -päiväykseen tai jopa sen yli. Tässä yksilössä kyseinen päivämäärä olisi tullut vastaan 11.12.2018 eli varsin tuore yksilö taisi olla kyseessä. Jos jossain vaiheessa satun törmäämään ikääntyneempään pulloon, niin saatan sen uudelleen testiin vielä poimia.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pyynikin Mosic Lager voittoon World Beer Awardseissa

Pyynikin Mosaiikista kirjoittelin jo jokin aika sitten. Silloin käsitykseni oluesta oli, että se "taistelee mielestäni varsin voitokkaasti parhaan maitokauppavahvuisen jenkkihumaloidun lagerin tittelistä Stadin Panimon American Lagerin kanssa." Näköjään joku muukin on oluesta tykännyt, sillä World Beer Awardsien voittajia selaillessa Pyynikin Mosaic Lager komeilee Seasonal Lager-kategorian ykkösenä. Hieno juttu! Jäin vaan miettimään, että mitä tämä seasonal mahtaa oikeastaan tarkoittaa.

Sanakirja kertoo sanan tarkoittavan kausiluonteista. Aiemminhan esimerksi saisonit ovat olleet kausiluonteisia ja oluet on kai yleensäkin valmistettu syksyllä ja talvella, mutta nykyisin modernit kylmälaitteistot eivät enää aiemman kaltaisia rajoituksia aseta. Silti sää vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista olutta tekee mieli. Itse ainakin nautin vehnäoluita pääasiassa vain kesällä, kun taas talvella mieli tekee tummepaa ja paahteisempaa juomaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Mosaic Lagerin kaltaiset aromihumaloidut oluet tarvitsevat jonkin uuden nimikkeen kertomaan myös keskiverto kuluttajalle, ettei kyse ole mistään pahvilaatiolla maustetusta bulkista. Vahvemmin katkerohumaloiduista käytetään termiä India Pale Lager, mutta ainakaan tiedossani ei ole mitään yleistermiä aromihumaloiduille lagereille. Stadin panimo kutsuu omaa tuotettaan American Lageriksi, mutta toisaalta BJCP käyttää tätä termiä kuvaamaan Budweiserin, Coorsin ja Millerin kaltaisia hyvin heikosti humaloituja litkuja. Kenties voisi puhua vain aromihumaloidusta premium lagerista. Jäin myös miettimään termiä American Pale Lager, mutta sekin on ilmeisesti jo käytössä kuvaamaan lagereita, joihin ei ole lisätty maissia tai riisiä ja jotka ovat hieman American Lagereita vahvemmin humaloituja, mutta ainakin netistä löytämieni esimerkkien perusteella silti melko maltillisesti humaloituja.