keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Maistelusessio luonnon helmassa ja Mallaskuun panimokauppa

Valtatie 19:sta varressa hieman ennen Lapuaa etelästä saavuttaessa vastaan tulee Mallaskuun panimokaupan mainos. Myymälä on auki arkisin klo 9-17. Piti käydä tsekkaamassa. Kapea soratie kiemurtelee ensin metsän keskellä ja lopulta saavutaan panimolle, joka sijaitsee varsin eteläpohjalaisessa ympäristössä maalaistalon pihapiirissä pellon laidassa.


Olimme ainoat asiakkaat. Myynnissä muutama kauppavahvuinen olutlaatu, sekä ainakin kaksi hieman vahvempaa - 6% alkoholia sisältävää -tuotetta. Poimin mukaan muutaman pullon maisteluun.


Tarkkoja muistiinpanoja oluista ei tullut tehtyä, mutta Peltopyy pils oli muistaakseni melko peruskamaa. Samoin Lapua Golden Ale. American Pale Ale ja mukavan savuinen Ol' Smokey olivat sitten jo varsin maistuvia, mutta parhaaksi mieleeni on jäänyt Amber Ale (joska oli toinen näistä 6% vahvuisista), joka grilliruuan kaverina toimi varsin moitteettomasti. Ainakin sitä täytyy ostaa vielä uudestaankin.


Panimokaupan jälkeen siirryimme veneellä mökille, jossa pidimme pienet maistelusessiot. Ensimmäisenä juomana oli Puolasta haalimani The Blogger 2017 Ultra Islay Barrel Aged Salty Kiwi & Cocoa West Coast White Bitter. Tämän sain, kun pyysin kaupan erikoisinta kaljaa. Hieman arvoitukseksi jäi, minkä panimon tuotos oli kyseessä. Alkoholia löytyi hieman reilut 10%. Raatimme huomiot olivat seuraavanlaiset: "Kookos ja viski erottuvat tuoksusta. Maussa suolaa ja savua, mutta tynnyröinti peittää oluen maun. Kiivi, savu ja suolaisuus muodostivat aika kummallisen yhdistelmän. Yksi erikoisimpia koskaan maistamiani oluita." 0,33 pullo neljälle jaettuna oli juuri sopiva maisteluannos. Enempää kukaan raadista ei tätä olisi halunnut juoda. Kertokoon se siitä, kannattaako tätä lähteä Puolasta itselleen hakemaan.

Seuraavaksi vuorossa oli hieman perinteisempää kamaa Rousalin Sälö Weizenin muodossa (epähuomiossa unohdin kuvata oluen). Rousal ei ole mielestäni aiemmin erottunut viikinkibisseä lukuunottamatta juuri edukseen, mutta oli aika testata muuttaisiko tyrnillä maustettu vehnäinen mielipiteeni. Vaan eipä niin päässyt käymään. Tuoksussa samaa maitohappoa, kuin panimon oluissa yleensäkin. Mahtaakohan olla tarkoitusellista. Raati tuomitsi seuraavaa: "Tuoksu ja väri hyviä. Ei syvyyttä. Jälkimaku onneton. Menisi happamasta saisonista". Mitään vehnäoluelle tyypillisiä elementtejä en onnistunut erottamaan, mutta ihan kohtalaisen makuinen juoma kuitenkin.


Seuraavana vuorossa oli sitten Mikkellerin 1000 IBU-tupla-IPA. Oluen laadun kohentuessa raadin kommentit niukkenivat tasolle: "Hedelmäinen tuoksu. Ihanat katkerot". Eipä suu niitä ilmeisesti yli sataa IBU:a maista, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli onnistunut ja kyseessä taisi olla session paras olut.


Viimeisenä sitten Mathildedalista hankkimani Vimma American Barley Wine. "Hyvä tuoksu, paahteinen. Vivahteikas maku. Ehkä vähän kahvia", oli raadin luonnehdinta. Varsin miellyttävä olut, jossa yhdistyy barleyn winen hedelmäinen makeus sopivan tanakkaan humalointiin.

Ilta jatkui vielä grillauksella ja saunomisella, mutta nautituista juomista ei tullut sen tarkemmin enää muistiinpanoja tehtyä. Seuraavana päivänä reissu tuli päätettyä paikallisen pursiseuran ravintola Paviksella, jossa Skagen toastin kaveriksi tuli tilattua tuopillinen uusikaarlepyyläisen Keppo Bryggerin lageria. Olen jo aiemmin todennut panimon tuotteet varsin kelvolliseksi ja hienolta tämä lagerkin auringon paahtaessa yli 30 asteen voimalla maistui varjoisalla terassilla nautittuna. Hieno lopetus reissulle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti