Vappusimat vertailussa

"Simoista on helppo pitää", totesi maisteri Frangén joskus. Lähestyvän vapun kunniaksi, sekä muistiinpanoiksi tuleville vuosille, kirjasin ylös joitain havaintojani kaupan simavalikoimasta. Muutaman sanasen ansaitsevat myös hunajaviinit.

Historiallisesti katsottuna nykyisin nautittava sima pohjautuu hunajaviiniin, jota on juotu jo tuhansien vuosien ajan. Hunajaviini valmistetaan käymisteitse nimensä mukaisesti hunajasta ja vedestä hiivan avulla ja sitä on ollut tapana varastoiva vuosi tai pari ennen nauttimista. Suomen kielessä hunajaviinistä käytetään synonyyminä sanaa sima, vaikka vappujuomana tutuksi tullut vähäalkoholinen sima valmistetaankin yleensä sitruunasta ja fariinisokerista. Pulloon on tapana sujauttaa myös muutama rusina, joiden kelluminen on merkkinä siitä, että juoma on valmista nautittavaksi.

Oikea hunajaviini taas on hyvinkin perinteikäs juoma. Viikingit, yllätys, yllätys, hakivat siitä taistelutahtoa. Myös britiläsellä meadilla on pitkät perinteet. Puolassa juodaan talvella lämmitettyä ja maustettua miód pitnya. Välillä näitäkin perinnetuotteita on näkynyt jopa Alkon hyllyillä. Jonain vuonna olen ainakin Lyme Bay Wineryn Traditional Meadia hankkinut. JaskanKaljat on muuten kyseisen juoman blogissaan arvioinut. Minullakin on hämärä muistikuva liian makeasta ja alkoholisesta mausta. Astetta eksoottisemmalta kuulostaa etiopialainen t'ej, jossa ilmeisesti on makeuden lisäksi jonkinlainen katkera sivumaku. Täytyypä yrittää joskus päästä maistamaan.

Myös Suomesta löytyy yksi perinteisen hunajaviinin valmistaja: Simapaja. En ole nähnyt kyseisen firman tuotteita muualla kuin Helsingin Arkadian Alkossa, mutta netin mukaan niitä pitäisi olla myös Espoosta saatavilla. Ja nykyäänhän tilaaminen onnistuu muuallekin ilman erityisempiä kustannuksia. Olen maistanut vain kuivaa Wandering Minstrel hunajasimaa, jonka maku ei ainakaan ensimaistolla minua, tai muuta maisteluseuruetta sävyttänyt. Vertailukohteita haettiin jopa kiljusta, vaikka enemmän juoma ehkä muistutti kotiviiniä, kuin mitään sipulimehu & akkuhappo -tason kiljua. Alkon luonnehdinta on: "Vähän hapokas, sitruksinen, mausteinen, samea ". Maustamiseen on käytetty myös mustaherukanlehtiä, jotka ehkä osaltaan lisäsivät kotiviinimäistä fiilistä. Makeaan, mandariinilla maustettuun Innkeeper’s Daughteriin en ole vielä rohjennut tarttua.

Makeaa suomalaistyyppistä simaa on tiettävästi valmistettu 1700-luvulta saakka. Alkuun se oli vain paremman väen herkkua raaka-aineina käytettyjen sokerin ja hunajan kalleuden vuoksi. Myöhemmin sima on alettu yhdistää työnväen juhlaan eli vappuun. Valmistustapaan liittyen simaan syntyy aina pieni määrä alkoholia, noin yksi tilavuusprosentti. Näin ollen alkoholittomina simoina myytävät tuotteet eivät itse asiassa määritelmän mukaan ole lainkaan simoja: niiden valmistukseen on havaintojeni mukaan käytetty rypelemehua, sokeria ja mahdollisesti hunajaa ja/tai sitruunaa, mutta käyminen on jätetty väliin.

Markettien matala-alkoholisten simojen lisäksi Tampereen seudulta löytyy myös hieman reilummin alkoholia sisältävää suomalaistyylinen simavaihtoehto, jota valmistaa Koskipanimo, tuttavallisemmin Plevna. Täysin oikeaoppinen hunajaviini tuote ei ole, koska valmistuksessa on hunajan lisäksi käytetty myös fariini- ja hedelmäsokeria, sitruunaa ja humalaa. Maultaankin Plevanan Panimosima muistuttaa muistaakseni enemmän suomalaista vappusimaa, kuin maistamiani hunajasimoja. Alkoholiakin on maltilliset 5%, kun hunajasimoissa sitä tuppaa kokemuksieni mukaan olemaan noin 10%. Muistaakseni pidin mausta ehkä näistä alkoholipitoisista simoista eniten, mutta viime maistosta lienee ainakin neljä-viisi vuotta.

Ensimmäisenä maisteluun päätyi Wanhan Porvoon Koti-Sima. Alkoholia simasta löytyy maltilliset 0,8%. Väri on kullankeltainen ja kirkas. Tuoksu on makean sitruksinen. Kunnon simamainen siis. Maku on makean sitruunainen. Vain rusinat puuttuvat. Hiilihappojakin tuntuu löytyvän sopivasti. Hyvä sima jos tällaisesta makeasta vähäalkoholisesta vappusimasta pitää. Ja minähän pidän.

Mistä: Citymarketista hintaan 3,69 0,95 l pullo. Muistelisin, että tämä oli joskus aiemmin kalliimpaakin. Pakkauskoko on kuitenkin melko pieni, joten kovin moneen lasilliseen simaa ei riitä.

Lyhyesti: Hyvä sitruunainen perussima.

Hinta-laatu-suhde: Ok. Vähän ehkä kalliin puoleinen, mutta toisaalta selvästi markkettien perusvalikoiman parhaimmistoa eli ei mitenkään törkeän ylihinnoiteltu ainakaan.

Seuraavaksi sitten vierailulle lasten simapullolle. Uhrina alkoholiton Mehukatti sima. Väri oljenkeltainen ja kirkas. Tuoksussa fariinisokeria. Maku ei juuri simaa muistuta. Rypälemehua ja hunajaa, lopussa ehkä pientä kirpeyttä. Jättää hennon hunajaisen jälkimaun. Hiilihappoja löytyy.

Mistä: Citymarketista. Hintaa oli vissiin joku päälle 2 €.

Lyhyesti: Kyllä tästä maistaa, ettei tuote ole käymisteitse valmistettu. Paremman puutteessa kuitenkin kelpaa.

Hinta-laatu-suhde: Ei ole hinnalla pilattu, mutta makukaan ei suuresti innosta. Jos vaatimuksena simalta on ehdoton 0 promillea alkoholia, niin siinä tapauksessa voisi olla hankkimisen arvoinen (kilpailijat VIP ja Finnspring jäivät nyt tosin testaamatta).

Lopuksi lasipulloon pakattu Marli Kotisima. Maistelulasikin oli näköjään vaihtunut hieman erimuotoiseen. Väri näistä testatuista tummin, meripihkankeltainen. Alkoholia 0,5%. Tuoksussa fariinisokeria. Maku yllättävänkin mehumainen ja fariinisokerinen. Hiilihappoja löytyy jälleen kerran. Ei juuri jälkimakua. Yllättävän mauton.

Mistä: K-Lähikaupasta vähän reiluun 4 euron hintaan.

Lyhyesti: Ei mitenkään erikoinen perussima. Enemmän olisin ainakin sitruunaa kaivannut.

Hinta-laatu-suhde: Muistaakseni Citymarketissa hinta oli alle 4 euroa, joka olisi nyt jollain tapaa edes kohtuullisempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin makuunsa nähden hieman hintavan puoleinen.

Kolmen markettisiman vertailun voittajaksi päätyi siis Wanhan Porvoon Koti-Sima. Mikäli sää sallii, niin huomenna aamulla olisi tarkoitus lähteä etsimään vapputorilta vielä autenttisempaa haastajaa näille simoille, joista kaikista ei lopulta sitten ollutkaan niin helppoa pitää. Loppuilta meneekin juuri satanutta vappulunta ihmetellessä.