Paluu Mathildedaliin osa 1

Alkoholilain uudistus konkretisoitui jälleen tänään Mathildedalenin kylänraitille saavuttaessa. Aiemmin niin siisti seutu oli muuttunut kerrassaan hirvittäväksi. Sammuneita - tai edes humalaisia - ihmisiä ei sentään missään näkynyt, muttta kyläpanimon kauppaan oli ilmaantunut saastaisia, yli 4,7% alkoholiprosentin oluita. Mutta edes 5,5% alkoholia ei riittänyt, vaan tyrkyllä oli oluita aina 12 tilavuusprosenttiin saakka. Vähemmästäkin sitä moraali häviää, yhteisö turmeltuu ja haureus lisääntyy.

Kiihkoilut sikseen, mutta täytyy silti todeta että olutharrastajan näkökulmasta lakiuudistus on tehnyt panimovierailuista aavistuksen mielekkäämpiä. Nytkin tarjolla oli ainakin neljää vahvempaa olutta, mitä ei mistään muualta saa. Kriittinen lukija saattaa toki kysyä, että miksei niitä sitten saa muualta, mutta askel nyt kerrallaan tai jotain siihen suuntaan.

Mutta palataanpa paluuseen. Matka Matildaan sujui jo perinteiseksi muodostuneissa merkeissä pitäen sisällään ruuanhankintamatkan Salon Citymarkettiin. Paikassa on myös melko kattava olutvalikoima. Valitettavasti pienpanimotuotteiden hintataso näyttää olevan osin karkaamassa käsistä: kovin montaa Someron panimon olutta ei noin viiden euron kappalehintaan viitsi summassa testiin ostaa. Etenkin kun viime kesänä testatut SOLE - Elinan Aurinkoinen Maissiolut ja  IPA - Iloisen Panimomestarin Ale 4,5% versiona eivät mitään unohtumattomia elämyksiä tarjonneeet. Hyvässä tai pahassa.

Viime kesänä varsin mukavalta maistunut Mathildedalin Rölssikään ei jostain syystä tällä kertaa ilahduttanut juurikaan. Liekö vanhuus iskemässä minuun vai mitä tämä nyt sitten oikein on. Rosmariini tuli ehkä liian vahvasti mausta esiin tai sitten makumieltymykseni ovat vaan vuodessa muuttuneet.

Viime kesänä Kimito Brewing yllätti positiivisesti american red alellaan. Kokemuksesta innostuneena poimin mukaan Bruukki Kiri IPA:n. Olut on ilmeisesti tehty yhteistyössä Bruukki-nimisen ravintolan kanssa.

Kesäillan lämmössä olut kaatui lasiin kauniin oranssina. Jonkin verran sameuttakin oli mukana. Tuoksu parfyymisen eksoottinen. Makupuolelta löytyi ainakin sitrusta ja mallasta ja jonkin verran myös katkeroa. Melko tasapainoinen, muttei mitenkään erityisen raikas olut. Ihan hyvä IPA kuitenkin.

Mathildedalin uusi nykyisen kauppavahvuuden rajoihin menevä Böömi pilsneri päätyi myös lasiini jännittävän Venäjä-Espajan-ottelun virvokkeeksi. Pullossa lukee oluen olevan keittömäskätty. Ei taaskaan mitään hajua mitä se meinaa, mutta otetaanpa selvää. Wikipedia kertoo seuraavaa: "Mäskäyksessä on kaksi päämenetelmää: infuusiomäskäys ja keittomäskäys. Ensimmäisessä koko mäskiä lämmitetään kokonaisuutena, jälkimmäisessä siitä keitetään kerralla pieniä osia, jotka lisätään päämäskiin, ja jotka näin nostavat sen lämpötilaa." Ahaa... Lappo.fi tarkentaa: "Keittomäskäys oli tarpeellinen menetelmä ennen, kun mallas oli huonosti modifioitunutta, mutta nykyään se ei ole enää tarpeellista. Toki monet panimot käyttävät tätä tekniikkaa vieläkin." Ilmeisesti esim. Pilsner Urquell valmistetaankin samaisella menetelmällä, joten jotain hienoa siinä varmasti edelleen on.

Väritykseltään Böömi muistuttaa meripihkaa. Tuoksu on melko maltainen, mutta on sieltä humalointiakin havaittavissa. Makua kuvailisin sanalla täyteläinen. Maltaan makeutta on selvästi mukana, mutta jonkin verran myös humalontia. Mitenkään erityisen kuiva tai katkera tämä olut ei kuitenkaan ole. Maistuva olut, mutta itse pidän ehkä enemmän hieman kuivemmista ja diasetyylia sisältävistä pilseistä. Toisaalta voisin kyllä mieluusti tätä uudelleenkin maistaa.