Schneider Weisse Tap 4 Meine Festweisse

Mikäpä sopisi alkavaan kesään paremmin kuin kunnon saksalainen vehnäolut? Vastaus riippunee siitä kuinka kova humalan - siis sen kasvin - ystävä on. Itse en osaa valita puoltani kuvitteellisessa maltaat vs. humalat skabassa, joten fiiliksen mukaan mennään. Nyt teki mieli weissbieriä.

Toisin kuin nimi vihjaa, vehnäolut ei ole tehty pelkästään vehnästä. Mukana on useimmiten noin puolet ohraa. Kirjoittelen joskus vielä enemmänkin näiden viljojen eroista nimenomaan oluen valmistuksen kannalta, mutta nyt keskityn vain nauttimaan oluesta.

Tap 4 on vehnäolueksi yllättävänkin kirkasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole suodatettu versio vaan ns. hefeweisse, "hiivavehnä". Kuulostaako houkuttelevalta? Pientä sametta toki tässäkin on mukana.

Tuoksu on mukavan raikas. Humalan aromeja ei juuri löydy, eikä pidäkään löytyä. Maku on lajityypin parhaimmistoa. Ei liikaa banaania, josta en niin suuresti pidä. Mieleeni muistuu reilimatka Saksaan joskus lähes 15 vuotta sitten. Kyllä silloin aloittelevan olutharrastajan kelpasi istuskella biergardenissa Münchenissä ja nautiskella litran tuopista tällaisia herkkuja.

Voikin olla, että rakkaudessani vehnäoluisiin on jotain tällaista pitkällä yhteisellä historiallamme seliettävää ulottuvuutta. Kuulostavathan nuoruuden suosikkibiisitkin edelleen aivan eri tavalla sydäntä oikeasta kohdasta sykäyttäviltä, kuin kypsemmällä iällä kuullut. Aivotutkimus onkin paljastanut, että nuoruudessa aivot erittävät aivan eri tavalla mielihyvähormoni-dopamiinia ja kenties keskushermostoni muista nämä nuoruuden mielettömät fiilikset ja yhdistää esimerkiksi tietyt musiikikappaleet, maut ja tuoksut niihin. Mutta turha ihmiselämän kirjoa on toisaalta mihinkään aivokemiaan pelkistää. Ja onhan tämä nyt aivan mielettömän hyvä olut lämpimässä auringonpaisteessa nautittavaksi.