Olutmatkailija Mathildedalissa

Mäkinen maantie mutkittelee peltojen ja metsiköiden keskellä Varsinais-Suomessa. Välillä vastaan tulee erikoisen näköisiä tummasta tiilestä muurattuja rakennuksia, joiden luen myöhemmin olevan valmistettu slagitiilestä. Kyseessä on raudan valmistuksessa syntyneestä masuunikuonasta valettu harkko. Alueen historia onkin vahvasti kytköksissä ruukkitoimintaan.

Mathildedalin ruukkitehtaat perustettiin vuonna 1852. Ymmärtääkseni raaka-aineena käytettiin tuossa vaiheessa järvimalmia. Raudan valmistus vaati sekä vesivoimaaa palkeiden käyttöön, että runsaasti puuhiiltä, joten valmistus kannatti keskittää paikkoihin, joissa molempia oli hyvin saatavilla. Perniön alueella on toiminut ainakin kolme eri ruukkia melko lähekkäin: Kirjakkalassa, Teijossa sekä Mathildedalissa. Raudan valmistus on näissä kaikissa toki loppunut ja aikapäiviä sitten, mutta osa rakennuksista on edelleen pystyssä. Mathildedalissa, tai suomeksi Matildassa, ne ovat saaneet uuden elämän mm. ravintoloina ja käsityöläispuoteina.

Ruukin toimintavuosina Mathildedal oli ilmeisesti varsin omavarainen. Työläisilläkin oli pienet maatilkut, joissa he kasvattivat perunoita ja muita elintarvikkeita ja kylässä oli myös yhteisnavetta ja leipomo. Nykyisin nämä rakennukset ovat yksityisomistuksessa ja muutettu asuintaloiksi, mutta entisen osuuskaupan tiloissa toimii Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho. Tarjolla on mm. pienpaahtimon kahveja sekä rakennuksen takana sijaitsevan Mathildedalin Kyläpanimon oluita.

Vimma Barley Winea en muista ainakaan missään muualla nähneeni, joten pitihän sitä testata. 11% alkoholia ja melko voimakas maltainen maku. Jonkin verran myös aromihumalointia mukana. Kyseessä taisikin itse asiassa olla American Barley Wine eli siinä mielessä hieman reilumpi humalointi oli ihan asiaan kuuluvaa. Kovin hyvin olut kuitenkaan lämpinä kesäpäivänä terassilla nautittavaksi sopinut, mutta tulipa kuitenkin testattua. Enkä tällä tarkoita, että olut olisi ollut mitenkään huonoa, mutta se olisi pitänyt nautiskella täysin toisenlaisessa tilanteessa.

Utelias olutmatkaaja ei tietenkään maltttanut olla kurkistamtta myös itse panimon ovesta sisään, kun se kerran oli auki. Samanlaisia metallisia käymisastioitahan siellä oli, kuin muuallakin pienpanimoissa. Keittokoosta ei harjaantumaton silmäni osaa mitään sen kummempaa sanoa.

Puodin puolella myynnissä oli myös lähileipomon leipää sekä leivonnaisia, jotka olivat kaikki varsin herkullisia. Liian myöhään ei paikalle kannata kuitenkaan saapua, sillä parhaat herkut on usein myyty lähempänä sulkemisaikaa. Tai näin rohkenisin muutaman päivän kokemuksella väittää. Myynnissä oli tietysti myös kauppavahvuisia oluita, joista tulikin reissun aikana maisteltua (muistaakseni) kaikki muut paitsi NZ Porter, jota lopulta päätin kuitekin myös ostaa pullollisen mukaan. Jonain päivänä senkin vielä maistelen.

Maistamistani oluista Mathilda oli mielestäni varsin hyvä, joskin yllätyksetön, hieman miehdohko (4,5%) vehnäolut. La Mer APA ilahdutti raikkalla humaloinnillaan ja oli ehkä panimon toiseksi paras kauppavahvuinen olut. Muutoinkin kuuluu ehdottomasti melko harvalukuisten hyvien kauppavahvuiden APA:jen sarjaan. Paras panimon kauppavahvuisista oli kuitenkin Dorfiksi nimetty pils, jonka rapsakka jalohumalointi ei jättänyt oikeastaan mitään sijaa moitteille.

Rekolan panimon (joka on ilmeisesti vaihtanut nimensä Fiskarsin panimoksi) kanssa yhteistyössä pannusta kesä-kölsch Rölssistä intouduin tekemään jopa hieman muistiinpanoja.

Alkoholia 4,5%. Ulkonäkö on vaalen keltainen ja samea. Tässä vaiheessa mieleen hiipii epäilys siitä, mahtaako tämä olla lainkaan mitään sukua kölschille, koska muistaakseni sen pitäisi olla kirkasta. Jatketaan nyt kuitenkin maistelua. Tuoksu on raikkaan sitruksinen, hieman vehnäolutmainenkin (muistaakseni valmistuksessa olikin käytetty myös vehnämallasta). Maku on raikas, hiilihappoja sopivasti. Mausteena käytetty rosmariini erottuu melko hennosti, mutta tunnistettavasti humaloinnin viimeisintä näykkäysyä.

Helposti juotava ja raikas kesäolut, mutta ei tällä uskoakseni kauheasti ole perinteisen kölschin kanssa tekemistä. Hintaa taisi olla 3,90 € eli aavistuksen edullisempi olut saisi olla, jotta hinta-laatu-suhde nousisi hyväksi. Vaan eipä sillä niin väliä, sillä ei tätä enää vissiin mistään saa tänä kesänä. Alkuviikosta myytiin kesän viimeiset pullot ja uutta tulee sitten ensi kesänä. Toivottavasti.

Kaiken kaikkiaan Mathildedalista - sekä kylästä, että panimosta - jäi oikein miellyttävä vaikutelma. Kaikki maistamani panimon oluet olivat vähintäänkin kunnollisia ja palvelu ystävällistä. Myös muiden lähistöllä toimivien panimoiden tuotteisiin tuli tutustuttua, mutta niistä lisää myöhemmin.