Dobbelbock taas on saksalainen oluttyyli, josta kuitenkin ainakin allekirjoittaneelle tulevat ensimmäisenä mieleen hirveät laivalta ostetut ja lämpiminä nautitut Olvin tuplapukki-viinalagerit. Näillä hirvityksillä ei onneksi ole juurikaan tekemistä aidon dobbelbockin kanssa.
Oikeaoppinen dobbelbock on yleensä tummaa ja maltaista, mutta myös vaaleampia ja humaloidumpia versioita on olemassa. Alkoholia löytyy tyypillisesti 7-10%. Munkit ovat tämänkin oluttyylin kehittäneet ja alkuperäisversioissa alkoholia oli vähemmän ja makeutta enemmän. Olutta pidettiinkin ikään kuin nestemäisenä leipänä.Weihenstephanerin dobbelbock Korbinian jättää pinnalleen kauniin vaaleanruskean vaahdon. Tuoksu on hyvin maltainen, mutta jonkin verran siitä on löydettävissä myös luumuisuutta. Maku on yllättävänkin tasapainoinen ja ainakin maltaista makeutta -joka ei missään nimessä kuitenkaan ole mitenkään yliampuvaa - sekä suklaata löytyy. Olut on vahvuisekseen helposti juotava.
Nyt nauttimani Korbinianin lisäksi olen maistanut panimolta ainakin myös vehnäolutta, Tradition Dunkelia ja Pilsiä. Tradition oli ehkä aivan lievä pettymys, sillä maltainen makeus ja karamellisuus olisi ehkä kaivannut vastapainoksi hieman enemmän humalointia, mutta Pilsin raikkaasta humaloinnista muistaakseni pidin hyvinkin paljon.
On jokseenkin uskomatonta, että Saksasta löytyy panimo, joka on valmistanut oluita jo lähes 1000 vuotta. Pitkät perinteet huomaa kyllä oluiden laadusta. Toisaalta panimo ei ole lähtenyt kikkailemaan joka suuntaan erilaisilla hassutteluoluilla. Välillä on ilahduttavaa päästä maistamaan kymmenien - vähintäänkin epätasalaatuisten - pienpanimo-oluiden jälkeen tällaista pitkien perinteiden hiomaa olutklassikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti