Kaveriporukalla Helsingissä viime helmikuussa. Koska mukana oli useampi oluen ystävä, päätimme sisällyttää päivään tastingin Stadin Panimolla. Neljän oluen setti sai riittää tällä kertaa. Olimme sopineet tastingin tuntia ennen baarin avaamisaikaa. Jonkin aikaa ehdimme baarin edessä pyöriä, ennen kuin meidät huomattiin. Jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että varauksesta huolimatta saapumisemme oli jonkinasteinen yllätys. Saimme kuitenkin eteemme neljä maistelulasia ja esittelyn tarjolla olevista oluista. Olin etukäteen haaveillut, että pääsisin maistamaan jotain erikoisuutta ja vaikuttamaan itsekin valintoihin, mutta tämä maistelu meni ennalta määrätyllä kaavalla.
Laseihin kaatui American lageria, rosmariinilla maustettua Easter pale alea, Red alea ja lopuksi vielä India Pale Lageria, joka tyylinä oli minulle melko uusi tuttavuus. Näistä oluista American lager oli varmaan suurimmalle osalle seurueesta jo ennestään tuttu. Sinällään ihan hyvä ja varma valinta tällaiseen tastingiin, sillä sen uskoisi toimivan jollain tapaa lähes kenelle tahansa oluen ystävälle. Kyseessä on siis jenkkihumalilla hieman reilummin humaloitu lager eli ei varsinaisesti mitään "perinteistä" mautonta jenkki-lageria Budweiserin tai Millerin tyyliin.
Viime vuotinen, pääsiäseksi marketteihin ilmaantunut, rosmariini-lager toimi minusta kohtuullisesti, mutta tätä niin ikään rosmariinilla sinetöityä pale ale en oikein ymmärtänyt. Muistini mukaan humalointi oli melko vähäistä ja rosmariini tuli maussa vain hyvin heikosti esiin. Jotenkin tunkkainen yleisvaikutelma jäi. Red ale oli muistaakseni ihan kelpo esitys.
India pale lagerin, lyhyemmin IPL:n makuun olen päässyt muistaakseni vain kerran aikaisemmin: Tarton reissulta tuli poimittua baarimikon suosituksesta mukaan myöhemmin kotona maisteltavaksi Tankerin Hallucination. IPL tyylinä poikkeaa IPA:sta siinä, että valmistukseen käytetään nimen mukaisesti lager-hiivoja. Käytetyissä maltaissa sekä humaloinnissa voi myös olla eroja, mutta ilmeisesti ainakin jotain IPA-humalaa olisi syytä käyttää, jos aikoo olutta India pale lageriksi kutsua. Muutoinhan kyseessä on kai vain runsaasti humaloitu lager.
Kovasti tuota Tankerin tuotosta on ainakin Ratebeerissa hehkutettu, mutta itse en siitä muistaa niin suuresti innostuneeni. Ehkä pitäisi yrittää kuitenkin maistella vielä uudelleenkin, jos sitä jostain käsiini saisin. Myöskään Stadin IPL ei minua erityisemmin sytyttänyt. Muistini mukaan kyseessä ei ollut ainakin jonkin verran kehuja saanut Pacific
IPL, vaan joku noin seitsenvolttinen versio. Saatan toki olla
väärässäkin. Hieman tunkkainen fiilis oluesta kuitenkin jäi ja muutenkaan en ollut oikein hahmottanut, mikä tarkoitus tällä tyylillä on erikoisuuden tavoittelun lisäksi. Ilmeisesti lager kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten humalan aromien aikaansaamiseen ja buustaamisen jälkikäymisen yhteydessä, eli ei nyt vielä kokonaan tuomita. Olen nimittäin yleensäkin hieman hidas lämpeämään uusille suuntauksille ja esim. IPA:n runsaan humaloinnin arvostamisen opetteleminen on ottanut aikansa.
Mistä: Varasimme tastingin etukäteen panimolta. 4 oluen setti kustansi 10 euroa/henkilö.
Lyhyesti: Neljä keskenään hieman erilaista olutta. Mitään erityisiä huippuja ei maisteluumme nyt saatunut ja aavistuksen tylsä kattaus ehkä. Easter pale ale oli maistelun heikoin esitys ja sitä en uudelleen ostaisi. IPL ei myöskään nyt sytyttänyt, mutta esim. Pacific IPL:a pitää varmaan vielä joskus kokeilla.
Hinta-laatu-suhde: Ok. Jatkossa ottaisin ehkä kuuden tai kahdeksan oluen setin.
Ennen illallista pikainen pysähdys juuri avattuun Sorin taproomiin. Pieni maisteluannos Sorin Conca d’Oroa. Tätä Chianti-tynnereissä kypsytettyä imperial stoutia olinkin jo jonkin aikaa halunnut päästä maistamaan. Viini tuli vahvasti läpi niin tuoksussa kuin maussakin. Tammen vanilijaisuutta myös. Ihan hyvää, mutta punaviini oli ehkä hieman turhankin isossa roolissa.
Ilta jatkui Ville Haapasalon georgialaiseen ravintolaan Purpuriin. Täyttä oli, tunnelma katossa ja sen verran kansainvälinen fiilis, että hetkeksi unohdin olevani Suomessa. Georgilaiset punaviinit ovat yleensä hieman makeita, mikä toimii mausteisen ruuan kanssa mielestäni varsin hyvin. Otimme porukalla pullon Askaneli Kindzmaraulia, jonka mainittiin olleen myös Stalinin suosikkiviini. Lievästi ilmaistuna hieman ristiriitaisesta julkkisfanista huolimatta viini oli ihan hyvää ja ennakko-odotusten mukaisesti makeahkoa. Ruoka oli myös maistuvaa, vaikkei mitään aivan tajuntaa räjäyttävää kuitenkaan. Jälkiruuan kanssa maistoimme vielä georgilaista maustettua viinaa, josta tuli muistaakseni grappa mieleen.
Ruokailun päälle hieman kävelyä ja olut täpötäydessä Bier-Bierissä, toinen niin ikään täydessä Tommyknockerissa, jonka Jack Whacker Wheat Ale oli yksi huonoimpia aikoihin maistamiani oluita. Todella mauton. Sinällään toki se vähän maku, mitä oluesta löytyi, oli lajityypille ominaista: vähän vehnää, häivähdys sitrusta ja korianteria. Banaaniakin taisi olla mukana.
Seuraavaksi satuimme juuri avaamassa olleeseen Ohranaan, jonka APA ja saison olivat muistaakseni varsin hyviä suorituksia. Lopuksi vielä yhdelle Brewdogiin. Seurueeni epäilevästä asenteesta huolimatta päätin testata Iso-Kallan panimon Belly Washeria. Kyseessä on Scotch ale, jolla yleensä tarkoitetaan vahvempia skotlannnista kotoisin olevia maltaisen makeita, toffeisia aleja. Iso-Kalla yhdistyy omassa ajatusmaailmassani melko helposti juotaviin oluisiin ja samalla linjalla tämä Belly Washerkin jatkoi. Varsin hyvä kuitenkin ja mausta löytyi sitä, mitä odotinkin. Tähän oli hyvä päättää kierros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti