Olutmatkaajan muisteluita harrastuksen alkuhämäristä isosta kolmosesta pale aleen

Ensin riitti, kun osasi valita ottaako kolmosta vai nelosta. Ison vai pienen? Sivumennen sanoen, siitä muuten onkin jo hetki aikaa, kun olen viimeksi tilannut oluen fraasilla: "Yksi pitkä". Sittemmin vaihtoehdoiksi ilmestyi myös tumma tai vaalea. Ja kohta tummastakin piti jo tietää, haluaako tsekkiläistä vai irlantilaista. Myöhemmin tuli ihmeteltyä, millaisia vekkuleita nuo saksalaiset ovatkaan, kun laittavat pilsneriin viisi prosenttia alkoholia.

Jossain vaiheessa marketteihinkin alkoi ilmestyä erilaisia oluita 3x4 pahvisten monipakkausten seuraksi. Oulussa asuessani tein joskus pyörämatkan Kempeleeseen avattuun Lidliin. Sieltä sai opiskelijankin lompakolle sopivaa venhäolutta tölkissä (joka muistini mukaan muuten oli selvästi parempaa, kuin siellä nyt myytävät kaupan omat merkit). Prismaan ilmestyi Kaura-olutta, jota yritin kerran tilata meluisassa baarissa sillä seurauksella, että sain eteeni pullollisen Auraa.

Muistelen käyneeni helsinkiläisessä Black Doorissa ensimmäisen kerran vuonna 2001. Ihmetelin sitä, miten monenlaista olutta hanoissa oli. Mitään erityisen jännittävää en tainnut tilata ja seurueemme ilmeinen maalaisuus herätti pientä ilkeämielisen oloista kuittailua baarimikolta. Vuotta myöhemmin Ouluun muuttaessani Oluthuone Leskinen jaksoi hämmästyttää laajalla valikoimallaan sekä hirveällä tungoksellaan viikonloppuisin. Lisäksi Rotuaarin lähellä, paikassa johon myöhemmin avattiin Dressmann, sijaitsi panimoravintola, jonka nimi oli muistaakseni ytimekkäästi Panimo. Yläkerrassa kaverin bändi oli joskus keikalla ja hintataso oli opiskelijan lompakollekin siedettävä.

Virvoittavaa saksalaista vehnäolutta kesällä 2004.

Maailmalla rinkan kanssa reissatessa tuli huomattua, että eri maissa juotiin vaalean lagerin lisäksi myös muita oluita. Baijerissa reilireissulla 2004 tuli maisteltua vehnäoluita, joista matkapäiväkirjani mukaan tykkäsin eniten Steiner-merkkisestä. Googlettamalla en ainakaan äkkiseltään olutta löytänyt, enkä muista siihen myöhemminkään törmänneeni. Samalla reissulla maisteltuihin Paulaneriin ja Franziskaneriin sitäkin useammin.

Matkan jatkuessa Tsekkiin maistoin myös sen hetkistä suosikkioluttani Krušovice Černeä (eli tummaa Krusoa, kuten sitä silloin kutsuin) paikan päällä. Prahassa tuli juotua myös Pilsner Urquellia, josta olen matkapäiväkirjaani kirjannut: "parempaa kuin muistin". Tsekkiläisten pilsner-tyyppinen humalointi ei silloin tainnut olla minun juttuni. Berliinissä sain ensikosketukseni myös maustettuihin oluisiin tilatessani eritrealaisessa ravintolassa banaaniolutta. Myöhemminhän niitäkin alkoi näkyä Suomessa marketeissa.

Vuonna 2009 Briteissä reissatessa koin olevani jo jonkin asteinen olutasiantuntija. Lontoossa suuntasimmekin perinteikkääseen Ye Olde Cockiin, jonka historia ulottuu ilmeisesti aina vuoteen 1549 saakka. Nimikin lienee (yllättäen) peräisin samalta aikakaudelta. Nykyisellä paikallaan pubi on sijainnut ilmeisesti vuodesta 1887. Kyseinen anniskeluravintola on aikoinaan ilmeisesti toiminut myös Charles Dickensin kantapaikkana. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että yksi syy paikan valintaan oli myös hieman huvittava nimi.

Kotoisessa Suomessa olin mieltänyt britti-alet lähinnä Fuller'sin London Priden tyylisiksi bittereiksi, jotka tarjoillaan tietyisti jääkylmänä, kuten Suomessa oli (ja paikoitellen on edelleenkin) tapana. Ye Olde Cockissa valitsin hanasta summassa jotain mielenkiintoisen kuuloista. Ensimmäinen järkytys oli tarjoilulämpötila. Olut oli minusta aivan liian lämmintä, arvatenkin noin kymmenasteista tai hieman lämpimämpää eli kellarilämpöistä. Toinen järkytys oli vahva humalointi. Hiilihappojakaan ei tainnut juurikaan olla. Hyvä ettei jäänyt kokonaan juomatta.

Näin jälkeen päin ajatelleen kyseessä oli todennäköisesti brittiläinen pale ale, koska olut oli kuitenkin muistaakseni melko mietoa. En voi väittää innostuneeni. Myöhemmin ainakin Sierra Nevada Pale Ale sekä Brewdogin Punk IPA taivuttelivat minut hitaasti, mutta varmasti aromaattisemmin ja voimakkaammin humaloitujen oluiden ystäväksi. Mutta mitäs eroa näillä pale aleilla, India pale aleilla, American pale aleilla, Black IPA:sta tai NEIPA:sta  puhumattakaan nyt taas olikaan. Siitä ajattelin kirjoitella seuraavalla kertaa hieman lisää.