Pikapysäkillä Sonnisaari APA, Stone IPA ja Kuukkari Kreippi IPA

Pysytään pale aleissa, mutta tehdään ensimmäinen pysähdys entisessä kotikaupungissani Oulussa. Jos nyt en kovin pahasti erehdy, niin Rotuaarin tuntumassa sijainneen panimoravintolan lopettaessa toimintansa joskus viime vuosikymmenen puolivälissä Oulu oli noin kymmenisin vuotta ilman panimoa. 2015 niitä ilmaantuikin sitten parikin kappaletta, joista Sonnisaari järjesti myös osakeannin. Itse en antiin lopulta osallistunut korkeaksi arvioimani arvostuksen ja äänivallan puutteen vuoksi, mutta varsin onnistuineita ovat olleet ne muutamat panimon oluet, joita olen tähän saakka päässyt maistamaan. Onkin aika sulkea silmät ja tehdä matka muistojen kaupunkiin, jossa tehtaat on sijoitettu niin, että tuoksusta pääsee varmasti nauttimaan sekä etelä- että pohjoistuulella ja jossa teatteri sekä kirjasto on rakennettu mereen ja yliopisto suolle. Patiolle ei koleasta keväästä johtuen vielä kuitenkaan ollut edes täällä etelässä asiaa.

Mutta pidemmittä puheitta oluen kimppuun. Väriltään Sonnisaaren APA on oranssinkeltainen. Tuoksussa on kyllä humalan aromeita, mutta yllättäen ei juurikaan hedelmää. Maussa aika runsaasti katkeroa ja humala edellä tässä mennään, mutta en siitäkään nyt suurempia kiksejä saanut. En tiedä kuinka paljon olut sitten kärsii tästä maitokaupparajasta.

Mistä: Citymarkeista taisin ostaa. Hinta taisi olla jotain kolmen euron tietämissä.

Lyhyesti: Aika vahvasti mentiin humala edellä, vaikka toisaalta se taitaa olla juurikin Sonnisaaren juttu. Olin jotenkin odottanut APA:lta hieman erilaista makumaailmaa ja jonkinasteinen pettymys tämä oli.

Hinta-laatu-suhde: Välttävä. Ei tässä sinällään mitään vikaa ollut, mutta mielestäni parempiakin saa samaan hintaan.

Seuraavaksi sitten viime viikonloppuna nautittu Stone IPA. Kysessä on West Coast IPA-klassikko, josta lähes kaikki sanottava lienee jo sanottu. Tällä kertaa olutmatkailijan ei tarvitse lähteä suurta merta edemmäs jahtiin saadakseen tuoretta tavaraa, sillä Stone Brewing on ystävällisesti rakentanut Berliiniin toisen panimon pitääkseen eurooppalaiset aromihumalan ystävät tuoreissa tuotteissa. Oluesta löytyy 79,3 EBU:a.

Mistä: Alkosta hintaan 3,95 €

Lyhyesti: Ulkonäkö vaalea ja kirkas. Tuoksussa makeaa hedelmää. Maku jatkaa samalla linjalla, tosin mukana myös greippistä kirpeyttä. Pitkä katkeroinen jälkimaku. Yrttisyyttäkin maistoin.

Hinta-laatu-suhde: Loistava. Varmaankin yksi parhaita maistamiani India pale aleja. Vaikka tyylillisesti West Coast IPA:ssa kai mennään humalat edellä, niin tämä olut oli mielestäni kuitenkin sopivan tasapainoinen.

Lauantaina iski hetkellinen pitkästyminen ja käväisimme vaimon kanssa ABC Teivon yhteydessä sijaitsevassa Fröökynän Herkussa. Kyseessä on mm. lähi- ja luomuelintarvikkeita myyvä pienehkö myymälä persoonattoman huoltoaseman yhteydessä. Muutama vuosi sitten se oli lähes ainoa paikka, josta sai Pyynikin panimon oluita, mutta nykyisin tilanne on toki toinen. Ehkä siitä syystä Fröökynän Herkussa tulee enää vierailtua melko harvoin, eikä olutvalikoimakaan ole mitenkään erityisen kattava. Jotain halusin kuitenkin savusärkisäilykkeen kaveriksi ostaa ja lopulta poimin mukaan minulle aiemmin täysin tuntemattoman porilaisen Rocking Bear Brewersin Kuukkari Kreippi IPA:n.

Pullon kyljessä kerrottaan Kuukkarissa asutun ennen kuopissa. Google maps näyttää tuntevan kaupunginosan paremmin nimellä Päärnäinen. Olen Porissa käynyt useammankin kerran, mutta mitään erityisempiä muistikuvia minulla ei tuosta alueesta ole. Sen sijaan Karhun panimon ohi tuli joskus ajeteltua ja tuoksua ihmeteltyä. Olutta sielläkään ei ole tehty kohta kymmeneen vuoteen. Eräällä merikaupungissa asuvalla tuttavallani oli aina tapana bongailla Karhu-pullojen koodeista, onko olut pullotettu Keravalla (kitkerää) vai Porissa (pehmeää). Maussa oli kuulemma selvä ero. Itse en sitä muistaakseni havainnut.

Toisen kuuluisan porilaisen panimon Beer Hunter'sin baarissa kävin muistaakseni viimeksi juuri ennen kuin baaritupakointi päättyi (muistan tämän, koska kuvasin tupakoivia tuttujani). Tämä Rocking Bear Brewers on kuitenkin tuoreempi tapaus: panimo on perustettu 2015. Nettisivujen mukaan valikoimissa on neljää eri olutta, joista kuitenkin salaperäisesti esitellään vain kolme. Tyrnillä maustettu Sandö saison vaikuttaa ehkä mielenkiintoisimmalta, mutta 6% alkoholia rajoittaa saatavuutta.

Kreippi IPA tuli sitten nautittua sanomisen päälle. Muistiinpanoja ei tullut liiemmin tehtyä. Greippimehua maussa oli jonkin verran. Humalaa aika niukasti. Hieman tunkkainen.

Mistä: Fröökynän Herkusta muistaakseni hintaan 4,5 €.

Lyhyesti: Yllättävän tunkkainen eikä juurikaan raikas.

Hinta-laatu-suhde: Huono. Tätä ei tule kyllä uudelleen ostettua, ellei laatu sitten parene tuotekehityksn myötä selvästi.