Baarin nimi saattoi olla ehkä hieman liikaa luvattu: hanassa oli muutama melko lailla normaaliin pubivalikoimaan kuuluva olut, jääkaapissa jo aiemmin tutut Westmallet & co:t, mutta niiden lisäksi tarjolla oli jotain kiinnostavaa: Pyynikin käsityöläispanimon oluita. Muistaakseni makunystyräni saivat tuona iltana ensikosketuksensa panimon portteriin. Päätin tulla toistekin.
Onnellinen osakkeenomistaja, vaikka ilme totiselta vaikuttaakin. |
Samlla reissulla huomasin myös ilmoituksen osakeannista. Olin jo aiemmin ostanut yhden Brewdogin osakkeen säästääkseni hieman kuluissa oluita firman nettikaupasta tilatessani. Samalla olin lukenut sen verran osakkeenomistajan oikeuksista ja vastuista, että uskalsin lähteä toistakin panimoa omistamaan. Aiemmin olisin luultavasti pelännyt elinikäistä velkavankeutta tai jotain muuta yhtä kauheaa seuraamusta, jos homma ei lähdekään toimimaan. Sijoituspäätöksen taustalla oli enimmäkseen halu tukea paikallista panimoa, sekä kenties saada myös jossain vaiheessa tilkka olutta.
Elokuussa tuli kutsu yhtiökokoukseen. Hyppäsin pyöräni selkään ja polkaisin reilun 7 kilometrin matkan panimolle, joka sijaitsi tässä vaiheessa jo Raholassa, Atrian vanhassa tehdaskiinteistössä. Todellisuus ei aivan vastannut silloisia mielikuviani pienpanimosta, jossa olutmestarit keittelevät tuotoksiaan hämyisissä kellareissa humalille rauhoittavasti hymisten. Isoon ja hieman viileään tehdasaulaan oli katettu joukko pöytiä, joiden ääreen istuuduimme. En tuntenut kokousväestä ennestään ketään, mutta iltapäivän mittaan, parin koe-erän maistelun jälkeen, juttu alkoi luistaa. Itse kokous eteni varsin rennosti eikä byrokrattista pilkkua jääty turhaan viilaamaan. Pöytä kerrallaan pääsimme tutustumaan panimon tiloihin. Muistan elävästi, kuinka innoissaan panimomestari Tuomas Pere tuntui hommasta olevan. Ja innostus tarttui. Lähes kaikki tehtiin tässä vaiheessa käsin etikettien liimaamisesta ja korkituksesta lähtien. Keittokoot olivat nykyistä selvästi pienempiä ja pääsin maistamaan chiliolutta suoraan kylmävarastosta. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Yhtiökokouksista kaavailtiin Brewdogin tyyliin suuria, oluenystävät yhteen tuovia juhlia, joissa soittaisi bändejä ja hyviä oluita olisi tarjolla janoisille osakkeenomistajille.
Patasydämet odottamassa kyytiä uuteen kotiin. |
Vaan kukapa olisi arvannut, että Pyynikin käsityöläispanimon toiminta oli lähellä loppua kokonaan alkuvuodesta 2014 kohdanneen epäonnen myötä. Puhe panimon tiloissa raivonneesta rajusta tulipalosta olisi ehkä liioittelua, sillä todellisuudessa kyse oli kai enemmän runsaasti savua ja nokea tuottaneesta sähkökaapissa kyteneestä palosta. Tuotanto kuitenkin keskeytyi useaksi kuukaudeksi, jotta laitteisto ja keittotila saatiin puhdistettua noeasta ja asia Valviralla hyväksytettyä. Mutta, kuten Feeniks-lintu konsanaan, myös Pyynikki nousi tuhkasta. Sen kunniaksi panimo lanseerasi myöhemmin myös kyseisen tarulintusen nimeä kantaneen savuoluen, jonka saaminen juomaetäisyydelle osoittautui minulle lähes yhtä suureksi haasteeksi, kuin myöhemmin Bitch de Elegantin, jota muuten en vieläkään ole saanut kotiin tuotua maistettavaksi, sillä voimassa oleva alkoholilainsäädäntö pitää huolen siitä, ettei 6,7% vahvuista oman panimon olutta mistään kotiin viemisiksi ostetakaan. Jos kyseessä olisi marjaviini tai taajaman ulkopuolella valmistettu sahti, niin tilanne toki olisi täysin toinen.
Kesällä 2014 saatiin kuitenkin hyviäkin uutisia: Vahvaportteri oli saanut käsityöportteri-sarjan kultamitallin Berliinissä Global Craft Beer Awardeissa. Uskoisin, että se myös kannusti panimon väkeä jatkamaan vaikeuksista huolimatta. Voiton myötä Tampere palasi jälleen Suomen ehdottomaksi portteripääkaupungiksi, sillä muistelisin lukeeni, että ennen kieltolakia Tampereella oli tusinan verran portteria valmistavia panimoita.
Vuoden 2014 yhtiökokous järjestettiin panimon edelleen kevyesti savuaromaattisissa tiloissa, jonne saavuin tapani mukaan pyörällä. Paikalle olivat ilmestyneet myös toimintansa lopettaneen 101 Beersin pöydät ja penkit, joiden myötä tunnelma oli jotenkin edellistä kokousta kotoisampi. Hieman olutbaarimainen. Paikalla oli muistaakseni myös selkeästi vähemmän väkeä. Oma tuotanto oli edelleen katkoksissa, mutta olutmestari oli käynyt hakemassa Saksasta koreja, joiden sisältöä hän janoisille kokoustajille tarjosi. Tämä olikin muistaakseni viimeinen panimon tiloissa järjestetty yhtiökokous.
Marraskuussa 2014 panimo järjesti pikkujoulut uusissa laajennustiloissa, jonne myöhemmin rakentui isompi panimolaitteisto. Huone näytti foliolla verhoillulta, mutta yllättävän kodikas tunnelma sinne kuitenkin saatiin aikaan. Muistelisin saaneeni tällöin ensikosketukseni Papan Vanilla Stoutiin, josta pidin heti. Ilta meni mukavasti syödessä, oluita maistellessa ja bändiä kuunnellessa ja kotimatkalla tuli vielä pyörähdettyä uusien tuttujen kanssa Pispalan Pulterissa. Omalla kohdallani panimon yhteisöllisin vaihe tuntuu kulminoituneen tähän iltaan.
2015 järjestettiin uusi osakeanti, jonka myötä omistajien määrä kasvoi reilusti. Samalla kasvatettiin kapasiteettia. Yhtiökokous oli tällä kertaa keväällä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuman kanssa samaan aikaan. Kokous järjestettiin perinteikkäässä Kaijakassa, jossa muuten muistaakseni kokoustettiin samana (tai edellisenä) vuonna toiseenkin kertaan. Ote oli tällä kertaa huomattavasti aiempia ammattimaisempi ja tarjoilu niukempaa. Paikalle saapuessa sai kurkun kostukkeeksi yhden oluen ja thats it. SOPP:n oli kuitenkin jaossa juomalippuja. Olin ajatellut maistella pari Pyynikin olutta sekä pari muuta mielenkiintoista juomaa ja lähteä niiden jälkeen kotiin lapsia hoitamaan, mutta tiskin takana ollut varsin höveli juomanlaskija kaatoi minulle pienen annoskoon aneluistani huolimatta puoli litraa sahtia, jonka kumottuani päädyin lahjoittamaan jäljelle jääneet Pyynikin juomaliput kokouksesta bongaamilleni muille osakkeenomistajille.
Vuoteen mahtui myös panimon oman kaupan aukeaminen, joka hieman helpotti Pyynikin miedompien oluiden siinä vaiheessa jo muutoinkin varsin hyvää saatavutta. Loppuvuodesta kauppoihin ilmaantui myös maistelu-sixpack. Itse en tainnut sitä kertaakaan hankkia, vaikka kaikki sen oluet onkin tullut erikseen maisteltua. Parhaiten toimi bitter, kun taas wheat olis muistaakseni vähiten suosikkini.
Vuoden 2016 yhtiökokous taisi sitten olla ensimmäinen kuivin suin vietetty. Draamaa saatiin sitten senkin edestä. Väkeä oli jälleen selvästi aiempaa enemmän ja paikkana Tampereen Vanha kirjastotalo. Tavoilleni uskollisena saavuin jälleen paikalle pyörällä (edellisenä vuonna taisin tosin olla bussilla liikenteessä). Vaikka en monessa yhtiökokouksessa olekaan paikalla ollut, niin meininki vaikutti jälleen astetta ammattimaisemmalta ja mieleen tuli jo, että tässähän ollaan kuin missä tahansa muussa yhtiökokouksessa. Puolivälissä koettiin kuitenkin yllätys, kun erinäisten vaiheiden jälkeen lähes koko yhtiön hallitus meni vaihtoon. Juomalippuja SOPP:in jaettiin jälleen, mutta tällä kertaa niillä sai Pyynikin tiskiltä vain pieniä annoksia.
Viime aikoina yhteisöllisyyttä on ollut taas enemmän ilmassa, tai sitten minulla on vaan ollut aiempaa hieman enemmän aikaa tapahtumiin osallistua. Esimerkiksi Ruby Jazz Alen voiton kunniaksi järjestetty tilaisuus oli oikein mukava. Neljä vuotta Pyynikin käsityöläispanimon matkassa ovat tarjonneet minulle paljon olutelämyksiä ja lisäksi oman panimon tuotteita on ollut aina kiva ostaa. Monet hienot panimolle myönnetyt kunnianosoitukset ovat myös lämmittäneet mieltä. On ollut hienoa saada olla mukana rakentamassa uutta tamperelaista olutkulttuuria.
Mistä: Internetistä löysin annista tietoa. Panimo sijaitsee Tampereella Raholassa. Oluita saa nykyään jo varmaan lähes kaikista suurimmista marketeista ja vahvempia tietysti Alkosta ja baareista.
Lyhyesti: Ryhdikäs ja maukas tuttavuus. Taustalla aktiivinen osakkeenomistajien porukka.
Hinta-laatu-suhde: Mainio.
Mainiota tietoa matkan varrelta. Kiva seurata näin suuren osakkuuden omistajana. Mukana siis. Nauttien. Jutit. Kippis. T. Juhani
VastaaPoistaMitäs vuoden 2016 yhtiökokouksessa tapahtui - ei ole kovin selkeästi dokumentoitu / kerrottu? t. osakkeenomistaja
VastaaPoistaEn välttämättä itsekään kaikkia asiaan liittyviä seikkoja tiedä tai ymmärrä, mutta näin minä sen muistan: sen aikaisella hallituksella ja suurimman äänivallan omaavalla taholla oli eriävät näkemykset siitä, mihin suuntaan panimoa lähdetään kehittämään (karkeasti yksinkertaistaen hallistus halusi tähdätä mahdollisimman suureen volyymiin ja suurimman äänivallan omaavat taas panostaa laatuun). Tämän seurauksena lähes koko hallistus meni äänestyksen jälkeen vaihtoon.
Poista