Lyhyen ajomatkan päässä Mathildedalista sijaitsee Kemiönsaari, toisella kotimaisella Kemitoön. Ja panimohan se sielläkin nykyään sijaitsee. Mutta ennen sitä hieman historiaa ja matkailua: Kyseessä on varsin kookas saari (tai oikeastaan kunta koostuu ueammastakin saaresta) ja asukkaita on lähemmäs 7000. Nähtävyyksiin kuuluvat mm. Saaristomeren kansallispuisto ja Bengtskärin majakka, jotka tällä kertaa tuli kuitenkin jätettyä välistä. Taalintehtaalla sen sijaan tuli vierailtua. Kylä on kehittynyt jo 1686 perustetun Taalin masuniin ympärille. Osittain entisöidyt ruukit ovat kuitenkin uudempaa perua ja ne on rakennettu 1800-luvulla. Slagitiilta näytti jälleen olleen rakennusaineena käytetyn. Muistelen myös lukeneeni, että alunperäisen (1600-luvun) masuunin rauta kuljetettiin jonnekin muualle jatkokäsittelyä varten.
Paikkana Taalintehdas oli melko äkkiä nähty. Kylässä sijaitsi pari kauppaa (pakolliset S- ja K-ketjun liikkeet, sekä jokin lähinnä sekatavarakaupaksi luonnehdittavissa oleva myymälä). Muita palveluita edustivat käsittämättömän rumassa rakennuksessa yhdessä rajavartiolaitoksen kanssa sijainneet Alko ja apteekki, vierasvenesatama, muutama ravintola ja kahvila. Poikkesimme kalaburgerille/-operaleivälle yhteen niistä (paikan nimen olen valitettavasti jo unohtanut). Hyvää oli, eikä kympin hintakaan ollut lainkaan paha.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä keskustaajamassa, jonka Alkosta kävin tekemässä pari paikallishankintaa:
Kimito Brewingin Mandarina Vehnän sekä Mathildedalin kyläpaninon Teijon. Ensinmainittu tulikin jo korkattua ja varsin raikkaaksi ja aavistuksen sitruksiseksi vehnäolueksi todettua. Neilikat ja banaanit olivat tällä kertaa melko pienissä rooleissa. Olisin ehkä kaivannut jopa hieman voimakkaampaakin humalointia, mutta maistuva olut joka tapauksessa.
Alkon lisäksi toinen ennalta netistä selvitetty pakollinen pysähdyspaikka oli K-Market
Kompass, jonne Kimito Brewing toimittaa omaa kaupan nimikko
American Red Alea. Varsinaista omaa myymälää panimolla ei käsittääkseni olekaan. Kompassissa oli kuitenkin hyvä valikoima Kimiton lisäksi muitakin paikallisia pienpanimo-oluita, mutta niistä lisää ehkä ensi kerralla.
Olin aiemmin pitänyt red alea hieman tylsänä oluttyylinä, mutta joudun ehkä jatkossa korjaamaan mielipidettäni. Muistiinpanoihini olen kirjannut seuraavaa:
4,5%. Samea, punaruskea. Tuoksussa humalan eksoottista hedelmää ja mallasta. Maku aika lailla tasapainoinen. Jonkin verran katkeroita. Hyvä olut.
Varsin rajoitetun saatavuuden vuoksi päädyn poikkeuksellisesti ostamaan oluita heti kerralla peräti kaksi jo ennen maistamista (ei, en ole niin pihi, mutta valikoimaa vaan nykyään riittää niin, etten halua joutua tilanteeseen, jossa jääkaapissani olisi useampi ei-niin-laadukas pienpanimotuote). Toinen pullo tuli nautittua äsken ruokajuomana ja hampurilaisen kaverina se vasta toimikin. Täytynee jatkossa olla ylenkatsomatta tätäkään oluttyyliä. Ainakin näiden kahden oluen perusteella minulle jäi myös varsin positiivinen käsitys Kimito Brewingista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti