Vihdoinkin sitä NEIPA:a: Anderson’s / Lehe - Einstein

Sameaa on. Ja herkullista.

Tampereella Kyttälässä sijaitsee Olutravintola Konttori, jonka olutvalikoima on mielestäni yksi kaupungin parhaista, ellei jopa paras. Vaihtuvissa hanoissa tuppaa olemaan aina jotain mielenkiintoista ja pullovalikoimakin on kattava. Sääli, etten kovin usein ehdi oluella poikkeamaan. Viikonloppuisin baari tuppaa olemaan aika täynnä, mutta viikolla mahtuu paremmin.

Nyt kuitenkin päätin järjestää aikaa pienelle tuopilliselle (joka tuossa valokuvassa kyllä näyttää aika valtavalta, mutta kuvahan tunnetusti valehtelee...), sillä huomasin kohuttua New England IPA:a edustavan, eestiläisten Anderson'sin ja Lehen panimoiden yhteistyön maltaisen hedelmän, Einsteinin rantautuneen ravintolan hanaan. En välttämättä surfaa aina trendin terävimmällä harjalla, mutta tätä olutta oli pakko päästä testaamaan.

Lehe on minulle jo entuudestaan tuttu panimo ja olen ainakin tähän saakka maistamastani pitänyt. Anderson's on sen sijaan aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on vuonna 2014 perustettu ns. mustalaispanimo eli panimolla ei ole lainkaan omaa laitteistoa, vaan oluita käydään keittelemässä muiden laitteilla. Tällä  hetkellä Anderson's kokkaa Lehen tiloissa. Keittokoot ovat joko 1000 tai 2000 litraa eli aika pienessä kokoluokassa liikutaan. Rohkeasti ovat kuitenkin lähteneet uutta tyyliä kokeilemaan ja olen jo aiemmin mieltänyt myös Lehen kokeilunhaluiseksi panimoksi.

New England India pale alessa silmiinpistävin piirre on sameus. Se voi olla seurausta monesta tekijästä, mutta itseistarkoitus sen ei pitäisi olla. Proteiinipitoisemmat viljalajikkeet yhdessä reilun kuivahumaloinnin kanssa tekevät suodattamattomasta oluesta sameaa. Sameutta saadaan myös tiettyjä, englantilaisia hiivakantoja käyttämällä. Lisäksi oluen valmistukseen käytetyllä vedellä on luonnollisesti merkitystä. Mutta onko kyseessä sitten kokonaan oma tyylinsä vaiko vain West Coast IPA:n alaluokka? Aiheesta tullaan varmasti jatkossa kiistelemään, mutta minusta kyseessä on sen verran omalaatuinen tapa tehdä IPA:a, että omaksi tyyliksi kutsuminen saattaa olla perusteltua.

Mutta sitten itse oluseen. Ulkonäkö on hyvin samea. Tuoksussa tropiikin hedelmiä. Suutuntuma miellyttävän täyteläinen. Maku sitrushedelmäinen ja jollain tapaa mehumainen, mutta ei mielestäni varsinaisesti kuitenkaan makea. Toisin kuin IPA:t perinteisesti, tämä ei ole lainkaan kuivaa ja jälkimaussa on varsin hillitysti katkeroa.

Mistä: Olutravintola Konttorista (muistaakseni) 7 euron hintaan.

Lyhyesti: Mielenkiintoinen samea erikoisuus. Sitrusta ja humalamehua. Suosittelen testaamaan jos tyyli herättää kiinnostusta.

Hinta-laatu-suhde: Kohdallaan. Tätä tulisi varmaan ostettua useamminkin, jos sitä jostain pullossa tai tölkissä saisi.