Õllenaut - Must Eksport

Ilmassa alkaa pikku hiljaa olla syksyistä viileyttä. Pukeutumisen lisäksi sää vaikuttaa ainakin minulla myös siihen, millaisia oluttyylejä suosin. Kesäkuumalla maistuvat pilsit ja lagerit sekä IPA:t, kun syksymällä tulee sitten esimerkiksi stoutien ja portereiden vuoro. Onneksi Eesti-laatikossani on mukana tummepaakin sorttia.

Õllenautin Väike Raidur osoittautui ihan kelvolliseksi tavaraksi ja vailla sen tarkempia muistiinpanoja nauttimani Eesti Rukki Eil yllätti positiivisesti. En yleensä ole ruisoluiden suurin ystävä, mutta tämä - mielestäni hieman ehkä liioitellen - panimon itsensä nestemäiseksi leiväksi kutsuma olut oli varsin miellyttävä tuttavuus. Karamellia ja leipää löytyi, humalointia ei niinkään.

Nyt vuorossa on kuitenkin Must Eksport. Tyylilajina Baltic Porter. Kyseessä on alunperin 1700-luvulta peräisin oleva tyyli, jota on pantu Baltian maiden lisäksi myös Suomessa ja Puolassa sekä Venäjällä. Kuten arvata saattaa, niin alkusysäyksen tyylilaji sai Brittien porterista, mutta balttien versio on vahvempi ja maltaisen makea muistuttaen siinä mielessä enemmän imperial stouteja. Ilmeisesti ne valmistetaan useimmiten myös lager-hiivoilla (pohjahiiva tai mikäli valmistuksessa käytetään ale-hiivoja niin oluen käyminen tapahtuu viileässä).

Sitten takaisin Mustin ääreen. Väri on tumma, lähes pikimusta. Monien imperial stoutien öljyisyyden astella ei kuitenkaan aivan olla. Vahvuutta oluella näyttää olevan 8,3%. Tuoksu on varsin tummansävyinen: lakritsia ja kahvia nyt ainakin. Maku on paahteisen maltainen. Häivähdys suklaisuuttakin löytyy. Makeutta ei juurikaan.

Kyllähän minä tästä tykkään. Jos nyt jotain valittamista haluaisin keksiä, niin ehkä hieman persoonaton esitys kuitenkin. Toisaalta erikoisuudenjanoon on olemassa kaikenlaisia iloliemitynnereissä kypsytettyjä versioita. Joten eiköhän tämä ole ihan hyvä näinkin.