Olutmatkailija Oulussa

Veturimiesten lakko uhkaisi jo estää tämän reissun, mutta onneksi mielenilmaus ei sattunut aivan matkan kanssa päällekäin. Työreissusta on jälleen kyse, joten oluen maisteluun ei taaskaan kovin paljoa mahdollisuuksia ole.

Olen asunut Oulussa kuusi vuotta viime vuosikymmenellä. Sinä aikana ehdin vierailla Rotuaarin lähellä nykyisen Dressmanin tiloissa sijainneessa Panimo-nimisessä panimoravintolassa, sekä kokea ajan, jolloin Oulussa ei ollut yhtään panimoa. Nykyisin niitä taas löytyy. Mutta ei mennä asioiden edelle. Ensin oli nimittäin ehdittävä junaan.

"Jos aikaa jää, niin sitä voi vaikka syödä", totesi opiskelukaverini taannoin. Päädyin sen lisäksi myös juomaan jotain. Junan lähtöön jäi nimittäin sen verran aikaa, että päätin poiketa Gastropub Prahaan pienelle oluelle. Tampereelle muutettuani asuin useamman vuoden Tammelassa, jolloin kyseinen pubi oli melkein nurkan takana ja paikan tietovisassakin tuli usein poikettua. Vuosiin en kuitenkaan ollut käynyt. Vaan eipä juuri mikään ollut ainakaan sisustuksessa muuttunut.  Praha-aiheista valokuvaa ja julistetta seinillä ja tsekkipubiin sopivat ruskeat pöydät. Hanassa myös hieman harvemmin vastaan tulevaa tsekkiolutta.

Kuvan olut ei liity tapaukseen.

Gastropubien takana toimiva Nordic Brewery on alkanut valmistaa myös omia oluita ja päätin testata Havua. Varsin miellyttävä maltainen, muttei liian makea olut. "Onko tässä käytetty lainkaan humalaa?" päädyin utelemaan baarimikolta. Sain kuulla, ettei juurikaan. Olut on tyyliltään lähinnä Scotch Ale, jonka makean maltaista jälkimakua havuja käytetään kuivattamaan. Varsin toimiva olut mielestäni. Ja tulipa samalla testattua, että ainakin tässä tapauksessa arvioni piti yhtä aiemman kanssa. Olen nimittäin maistellut oluen jo aiemmin SOPP:ssa. En vaan enää muistanut sitä. Paitsi nyt se sitten tuli mieleen.

Juna saapui Ouluun lähes aikataulussa ja iltapalaa tuli lähdettyä haukkaamaan mainekkaaseen Burgeribaari Kauppuri 5:een, jota en ollut aiemmin koskaan ehtinyt testaamaan.

Aika lailla Oulun keskusta näytti muuttuneen. Never Grow Old oli lopettanut, samoin Nuclear Night Club. Makuunikaan ei enää ollut entisellä paikallaan, mutta baarireissun jälkeisissä huuruissa nälkäistä kulkijaa aikoinaan poro-muna-pizzalla ravinnut Finladia näytti olevan vielä pystyssä. Letkun puisto oli mennyt kokonaan uusiksi ja näytti nyt ihan joltain ison ja trendikkään kaupungin mestalta. Poissa oli vanha Piccolo-grilli makkaraperunoineen. Kauppakeskus Valkea oli vallannut myös kadun ja sinne oli ilmestynyt Sokos. Anttilan tilalla oli Tokmanni ja entisen Stockmannin tilalle remontoitiin jotain, mistä kukaan ei tiennyt mitä. Jumpru sentään oli entisellä paikallaan. Samoin Leskinen, joskin laajentuneena.

Perille Kauppuriin päästyä tilasin nimikkohampurilaisen, sekä ruokajuomaksi Maistilan valmistaman paikan nimikko-oluen, joka tyylillisesti edusti IPA:a. Varsin toimiva ruokajuoma ja muutoinkin ihan tyylipuhdas esitys. Tarkemmat muistiinpanot jäivät tällä kertaa tekemättä. Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä astella takaisin hotelliin valmistautumaan uuteen päivään kunnon unilla.