Pääkaupunkimme pienpanimoskenen yhdessä kuumassa keskittymässä eli Punavuoressa sijaitseva Il Birrificio - lyhemmin Birri - tarjoilee sekä maistuvaa ruokaa, että varsin hyvän hanavalikoiman mielenkiintoisia oluita. Ravintolassa sijaitsee myös oma panimo, jonka oluista en kuitenkaan muista lukeneeni erityisen mairittelevia arvioita. Viime helmikuussa brunssilla testattu IPA (tai APA) ei jättänyt suurempia mielikuvia. Se saattoi kuitenkin johtua enemmän minun, kuin oluen kunnosta.
Ravintola oli yllättävänkin täynnä tiistai-iltana, mutta seurueemme löysi kuitenkin vapaan pöydän vaivatta. Ensimmäiseksi päädyin testaamaan Sonnisaaren Krebs Cycleä. Kaikille biokemiaa joskus opiskelleille termin pitäisi olla tuttu, mutta en kyllä enää kuolemaksenikaan muista, mitä se oikeasti tarkoittaa. Wikipedia valisti minua kertomalla kyseessä olevan sitruunahappokierron. Ilmeisesti nimi viittaa siihen, että Summitilla, Citralla ja Cascadella humaloitu IPA-tyyppinen olut on saanut happamuutensa sitruunahaposta. Jonkinlainen Sour IPA siis lienee tyylilaji. Tarkempia muistiinpanoja en tullut illan aikana nauttimistani oluista tehneeksi, mutta varsin miellyttävä tuttavuus oli kyseessä. Tuoksussa taisi olla sitrusta ja maussa hedelmää, sekä raikasta happamuutta sekä jonkin verran myös katkeron takapotkua.
Valitettavasti olut ei kuitenkaan oikein toiminut tilaamani lohen - ja etenkään sen hieman happamien lisukkeiden - kanssa, joten päätin säästää osan oluesta jälkiruuaksi ja painelin baaritiskille tilaamaan toisen tuopillisen Sonnisaarta. Kojamoa tällä kertaa. Savustetun porterin upea, pehmeän maltainen, jonkin verran pähkinäinen, sekä suklainen makumaailma sopikin sitten lohen kanssa yhteen paremmin kuin hyvin ja tuopin pohja tuli vastaan hämmentävän nopeasti. Jo pelkästään näiden kahden oluen perusteella olisin valmis julistamaan Sonnisaaren Suomen tasalaatuisinta kamaa tuottavaksi pienpanimoksi. Ja siis hyvässä mielessä (toki esim. Stalhagen ja Teerenpeli tekevät myös hyvin tasalaatuista, joskin hyvin keskinkertaista, olutta).
Aikaa oli vielä pariin oluseen, joten päätin tilata seuraavaksi Birrin omaa Hesa saisonia. Ero Sonnisaaren oluisiin oli melko selvä. Kyllähän tätäkin joi, mutta kaikkia saisonile tyypillisiä piirteitä en onnistunut löytämään ja nyt Ratebeeriä selaillessa joku onkin maininnut oluen olevan lähempänä Belgian strong alea, kuin saisonia.
Maistelusession lopuksi päädyin ottamaan vielä pienen lasillisen Mallaskuun Top Hat Alea. Jostain syystä sekoitan panimon usein oululaiseen Maistilaan, joka tekee varsin mielenkiintoisen oloisia oluita. En ole varma, oliko minulla Lapualla toimivan Mallaskuun tuotteista aiemmin makuhavainhtoja.
Top Hat Ale näyttää Ratebeerin mukaan olevan bitteriä. Maistelutilanteessa luulin sen olevan brittiläistä pale alea, mutta tyylit ovat sen verran lähellä toisiaan, ettei vahinkoa oletuksesta liene koitunut. Muistikuvieni mukaan olut oli session selvästi heikoin esitys. Jonkinlaista epämiellyttävää hunajaista makua olimme muistaakseni kollektiivisesti löytämässä. Saattoi ehkä olla myös vihannesta. Ei mikään aivan kauhea kokemus kuitenkaan, mutta enpä taida toiste tilata. Hyviä ja erinomaisia vaihtoehtoja alkaa kotimaisissakin oluissa olla sen verran, että vaikutuksen tekemiseen tarvitaan vähintään hyvää tai jopa erinomaista suoritusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti