Klassikko, jonka olin halunnut kokea jo pidempään, mutta johon en syystä tai toisesta ollut löytänyt riittävästi aikaa. St. Urho on suomalaisen, heinäsirkat viinitarhoista häätäneen, suojepyhimyksen mukaan nimetty pubi Finlandia-talon lähistöllä. Joskus se on kuulemma ollut myös Kekkosen kantapaikka. Nykyisin paikka on kuuluisa ainakin kahdesta seikasta: siellä ei soi lainkaan musiikkia ja hanasta on aina saatavilla Fuller'sin ESB:tä - caskista.
Saavuin paikalle läpi sateisen ja tuulisen Helsingin. On se vaan hyvä, että Engel kaupunkia suunnitellessaan käytti esikuvana antiikin Kreikan kaupunkeja, joissa vilvoittava merituuli pääsi puhaltamaan vapaasti kujilla raikastaen kaupunkien tunkkaista ja epäterveellisen hautovaa hellettä.
Iltapäivällä pubissa oli paikalla vain pari tyylikkäästi pukeutunutta sanomalehteä selailevaa herrasmiestä, jotka siemailivat kaikessa rauhassa oluitaan. Valkoiseen paitaan pukeutunut baarimikko tuli välittömästi ottamaan tilaustani. Ilahduin huomatessani, että täällä real alet tarjoillaan jopa upeista pumppuhanoista, joita ei ole piilotettu mihinkään tiskin perälle, kuten jossain muualla.
Myös olut jatkoi aistieni ilahduttamista. Miellyttävän pähkinäinen maku sulautui saumattomasti yhteen maltaan sekä keskiasteisen humalan katkeruuden kanssa. Oli maussa muutakin, mutta en halunnut häiritä nautintoa muistiinpanoja tekemällä. Kerrassaan upea olut hienossa ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti