sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kievari Kahdet Kasvot Viro-viikot: imperial stoutia ja NEIPA:a sekä välipalaksi pari Suomi-olutta

Ennen virolaisten testaamista tuli kuitenkin testattua Malmgårdin Proto #15. Sarjan oluet ovat myynnissä vain rajoitetun ajan ja panimon mukaan sarjoja syntyy vuodessa kolme. Tämän vuoden teemana on, yllätys yllätys, Suomi 100 v. Metsää on mukana muodossa tai toisessa. "Proto #15 on syvän punaruskea, tukevan maltainen olut, jonka tuoksussa voi aistia katajan aromeita sekä kanervan tuomaa kevyttä yrttimäisyyttä. Maltillisen katkerohumaloinnin sävyttämä jälkimaku on pitkä, täyteläisen maltainen, lämmittävä ja vivahteikas." Omat havaintoni olivat seuraavanlaiset: mallasta ja makeutta. Ei juuri humalointia. Ok. Sinällään siis ihan kelvollinen, mutta hieman ehkä tylsä.

Ensimmäisenä Eesti-öllenä 1,5 desin maisteluannos 14% vahvuista tarttolaisen Pühasten Dekadents Rum Barrel Aged Imperial Stoutia. Jamaikalaisissa rommitynnyreisä kypsynyttä. Tuoksussa rommi hallitsee vahvasti. Paksua nestettä, jonka maku on yllättävänkin makea, suorastaan sokerinen ja jonkin verran romminen. Liian makea ja jopa jotenkin esanssinen vaikutelma omaan makuuni, vaikka varmaan ihan luomumeiningillä maustettukin.

Tässä välissä tuli sosiaalisista syistä piipahdettua muualla. Taproom Unitedin tungos ja meteli yllättivät. Ovella heti järjestysmies valvomassa ettei liian humalaisia eksy sisään Hämeenkadun sykkeestä. En ole oikein onnistunut saamaan paikasta positiivista vaikutelmaa, vaikka moni sitä onkin kehunut. Olutvalikoimakin jotenkin aina ollut hieman tylsän puoleinen. Istumapaikasta ei ollut tietoakaan, mutta aivan kuivin suinkaan ei kehdannut pois lähteä. Tiskitlä tuli tilattua pieni annos Takatalo & Tompurin Kaski Hellestä. Muistiinpanot pelkistetyt: Sameahko. Maltaista makeutta ja hieman humaloinnin katkeroa. Ihan ok, mutta en jäänyt harmittelemaan etten tilannut isoa annosta.

Matka jatkui takaisin Kaksiin Kasvoihin. Huolimatta viikonloppuillasta istumapaikka löytyi helposti. Musiikki soi miellyttävän hiljaisena taustalla, mutta välillä siihen tuli kuitenkin kiinnitettyä positiivisessa mielessä huomiota. Esimerkiksi hiljaittain edesmenneen Tom Pettyn Free Fallin' osui juuri oikeaan fiilikseen. Koska hanatuotteista ei löytynyt muita minua kiinnostavia Viro-oluita, oli aika siirtyä pullokamaan.

Põhjala Cellar Series - Pime Öö Islay BA sopikin hyvin 13,6% vahvuisena jaettavaksi. "An Imperial stout, aged in whisky barrels from Islay (mostly Laphroaig). This is a blend, so no distinctions between individual bottles." Odotukset olivat aika korkealla, mutta yllättävän makea tämäkin oli. Hiiva kuolee, sokeri jää, olen muistiin kirjannut. Makeuden lisäksi tuoksusta sekä mausta löytyi savua ja vanilijaa. Olin odottanut jotenkin tasapainoisempaa, ehkä elegantimpaa makuelämystä. Internetissä joku oli arvellut oluen ehkä paranevan kellaroimalla.

Viimeisenä Viro-oluena vielä sameaa trendikamaa eli Pühasten Allikas NEIPA. "Juicy and cloudy New England IPA loaded with tropical fruit flavors. Hopped with El Dorado, Enigma, and Ekuanot." 

Raikasta ja hedelmäistä, hieman happamahkoa. Ei juuri katkeroita. Sen verran kai minussakin oluthipsteriä asuu, että olen valmis nimittämään tämän parhaaksi illan aikana maistelemakseni olueksi.

Olutravintolana Kahdet Kasvot on mielestäni erittäin viihtyisä, mutta valikoimassa olisi ehkä pientä parantamisen varaa. Etenkin hanaoluista löytyy usein korkeintaan yksi tai kaksi minua kiinnostavaa tapausta. Viro-oluitakaan ei loppujen lopuksi kovin montaa vähääkään erikoisempaa valikoimassa ollut. Pisteet kuitenkin etenkin kahden Põhjalan tynnyrikypsytyssarjan oluen sisällyttämisestä mukaan tarjontaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti