Olutmatkailija viski-tastingissa sekä suodattomatonta Pilsner Urquellia

Tarjoutui tilaisuus osallistua pienimuotoiseen viskitastingiin. Ennen kuin olutharrastus vei voiton, maistelin nykyistä aktiivisemmin myös erilaisia viskejä. Suosikkejani ovat yleensä olleet Skotlannin, erityisesti Islayn, savuiset viskit. Mutta kyllä minä irkku- ja jenkkiviskejäkin juon. Japanissa ja jopa Tanskassakin olen myös maistanut hyvää paikallista, vähintään 3 vuotta tynnyrikypsytettä mallastislettä, jota niin ollen voi viskiksi nimittää.

Sää oli perjantaina erittäin sumuinen ja ilmassa oli selvä alkavan talven tuntu. Kesä oli totisesti ohitse. Vaan mikäpä olisikaan parempi sää maistella näitä koko kehoa lämmittäviä juomia. Koska minulla oli kuitenkin hyvin aikaa ennen tastingin alkamista, päätin poiketa ensin kirjakauppa Tulenkantajissa. Selailin kirjoja lempeän avant-garde jazzin soidessa taustalla. Kirjakaupankin jälkeen aikaa oli vielä pieneen olueen Gastropub Tuulensuussa. Olen myös aiemmin huomannut viskin maistuvan paremmalta, kun makuhermot voitelee ensin yhdellä oluella. Oluella poikkeamiseen oli siis hyvä syy.

Hanatuotteista valitsin nopean harkinnan jälkeen Pilsner Urquellin suodattamattoman version. Yllättävän kirkkaalta se lasissa kuitenkin näytti. Panimo kertoo oluesta tällaista: "Pilsner Urquell Nefiltrovaný (unfiltered) is available on the Plzensky Prazdroj tour and at Na Parkanu in Plzen. A limited number of kegs were exported to Sweden and Finland for special events. Though the beer is not kvasnicovy (yeast beer), as there is no wort or young yeast added, it is unpasteurized and unfiltered." Kerrankin jotain jännää tulee lähes pelkästään Suomeen. Hyvä hyvä!

Maistelusta olen kirjannut seuraavat muistiinpanot: Pilsner-humalaa ja mallasta. Melko lailla samanlainen maku, kuin normiversiossa, mutta hieman pehmeämpänä. Hyvää. Olisihan tätä herkkua isonkin tuopin juonut, mutta aika oli siirtyä läheisen Kahdet kasvot -pubin alakertaan viskejä maistelemaan.

Ensimmäisessä lasissa tarjolla oli Kyrön Ruisviskin Juurta. Eli sitä tavaraa, mikä yleensä laitetaan tynnyriin kolmeksi vuodeksi kypsymään. Suosituksena oli, ettei maistelua kuitenkaan kannattanut aloittaa sillä. Toisena, ja ensimmäisenä varsinaisesti maistamani viskinä oli Jim Beamin Rye. Tammen vanilijaisuus ja makeus jäivät lähinnä mieleen. Ei mitenkään erityisen herkullista.

Kolmanteja tarjolla oli hieman mielenkiintoisempi tuttavuus eli Jamesonin stout-tynnyreissä kypsytetty irkkuviski. Sinällään mielenkiintoista, että homma toimii myös näin päin. Pienpanimot kun tuntuvat nykyisin kypsyttävän tummempia oluitaan mm. viskitynnyreissä. Tuoksu oli yllättäen jotenkin epämiellyttävä. Jonkin verran stoutin paahteisuutta oli tarttunut mukaan, mutta muutoin maku oli aika tyypillistä hieman makeahkoa irkkuviskiä.

Neljäs viski tuli Japanista Nikkan tislaamolta. Nikka Whisky From The Barrel oli kyseisen mallastisleen koko nimi. Tuoksu oli melko terävä. Maku skottiviski-tyyppinen ja täyteläinen. Ei kuitenkaan juurikaan savua. Yllättävänkin hyvä. Tähän voisin ostaa vaikka kotiinkin, jos sattuisin pullon jostain bongaamaan.

Viimeisenä tarjolla oli sitten illan ainoa single malt (muut olivat sekotteita eli blendedejä - sekoitteita): Ardbegin 10-vuotias. Tuttu viski minulle jo ennestään. Ihan ok, mutta vieressä sijaitsevilta Laphroagilta ja Lagavulinilta sekä mm. samalla Islayn saarella sijaitsevalta Bowmorelta tulee vieläkin kovempaa kamaa. Savuisuuta Adrbegin kympistä toki löytyy, mutta minusta tämä 10-vuotias ei vielä yllä saaren parhaiden viskien tasolle. Esim. Uigeadail on muistaakseni sen sijaan jo ihan eri sfääreissä. Harmi vaan, että hinta ja saatavuus ovatkin sitten jo toinen juttu.

Entäpä se Kyrön paloviina sitten. Raaka ja alkoholinenhan se. Mallastakin toki erotettavissa. Huhut kuitenkin kertovat, että jo kolme vuotta tynnyrissä on tehnyt juomalle ihmeitä. Kahdet Kasvot oli saanut haltuunsa ensimmäisestä valmisteesta satsista pari pulloa, jotka oli myyty hetkessä. Myöhemmin syksyllä kotimaisen viskin ystäville on kuitenkin kuuleman mukaan luvassa uusi erä.