Imperial stoutia Uudesta-Seelannista. 8 Wired on kahden aiemman maistelukokemuksen perusteella osoittautunut oikein kelpo panimoksi, vaan kuinka mahtaa iStoutiksi nimetyn imperial stoutin kanssa käydä... Väristä ja vaahdosta tuskin sen enempää kannattaa kirjoitella, kuvastahan sen jo näkee. Tuoksussa paahteisuutta, joka vie ajatuksen kahviin.
Kovasti mieli tekisi jo olutta maistaa, mutta katsotaanpa vielä panimon ohjeistus nautiskelutapahtumaan: "Beware, this is a BIG beer. Brimming with luscious roasted coffee and chocolate malt flavours which are balanced by a brisk bitterness and bold freshness from the hops. If you’re feeling politically incorrect try it with your favourite cigar, or a dram of your best single malt whisky. Or, if your tooth is sweeter, why not jump in at the deep end with the most decadent dessert of all; half a bottle in a glass with a generous scoop of vanilla ice cream on top (beer geeks like us know it as the Imperial Stout Float). Or simply enjoy it on its own as a decadent dessert or night cap - the perfect winter warmer"
Sikaria en tänään jaksa alkaa polttelemaan (vaikka poliittinen inkorrektius muutoin kiinnostaakin), joten viskillä on pärjättävä. Kaapin perukoilta löytyy vielä jonkin verran single malt suosikkiani: Lagavulinin 16-vuotiasta. Viski näyttää olevan pullotettu jo 1994, eli ikää on jo pitkälti yli 20 vuotta, mutta valitettavasti pullossa viskille ei enää mitään hyvää tapahdu, joten jämät lieneekin syytä juopaita pois.
iStout: Täyteläistä suklaista mallasta, joka taittuu loppua kohti kuivaksi paahteisuudeksi.
Lagavulin: Alun terävän alkoholinen savuisuus taittuu moniulotteiseksi, pehmäksi ja hieman makeaksi pitkään kestäväksi miellyttäväksi mauksi.
iStout: Viskin jälkeen maussa nousee esiin jonkin verran enemmän vaniljaa, jota seuraa tummapaahtoinen kahvi. Loppumaun elegantin tasapainoinen katkerohumalointikin tulee aiempaa selvimmin esiin.
Lagavulin: Savuisuus ei stoutin jälkeen enää tule niin selvästi esiin. Huomio kiinnittyy enemmänkin loppumakuun, joka on edelleen upea, vaikka kaapissa hautomani pullo onkin ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt. Taustalla - kitalakeen piiloutuneena - kummittelee stoutin kahvisuus.
iStout: Oluen lämmetessä esiin tulee myös jonkin verran lakritsisia sävyjä. Makumaailma on edelleen moniolutteinen ja jälkimaku erinomainen.
Molemmat juomat ovat tahollaan loistavia, mutta en sanoisi että niiden yhdessä nauttiminen lisäsi kummankaan nautinnollisuutta. Kokemuksieni perusteella savuisuus on itse asiassa yllättävänkin haastava yhdistelmä imperial stoutille, kun taas esim. bourbonin vanilijaisuus sointuu yhteen selvästi helpommin. Tulipahan kuitenkin kokeiltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti