Myrkytysyrityksestä selvittyäni alkoi tietysti tehdä mieli olutta. Onneksi kyläpanimo oli lähellä. Lähistöllä ollut kauppa-autokin tuli tsekattua, mutta siellä myynnissä oli lähinnä vain Olvin tuotteita.
Päivän ensimmäisenä maistelujuomana sai kuitenkin oluen sijaan toimia koivunmahlasta ja inkivääristä valmistettu Gingersap-limonadi. Lähinnä erotin mausta inkiväärin. Ihan jees.
Teijo IPA olikin jo viime reissulta tuttu, mutta ajattelin että kyläpanimolta sitä varmaan saa varsin tuoreena. Siinä olinkin oikeassa. Väritykseltään olut oli kirkkaan oranssia. Tuoksussa varsin miellyttävästi karamellia ja sitrusta. Maku ensin sitrushedelmäinen, mallastakin mukana ja elämyksen viimeistelevät kuivat katkerot. Kyseessä on siis varsin oikeaoppinen ja tuore IPA. Kyllähän tämä mielellään juo.
Myös Rousalin panimo tuli jo viime reissulla tutuksi. Chai portterista ei juuri portterille tyypillisiä ominaisuuksia löytänyt, mutta katsotaanpa miten tyrnillä maustettu Själö Weizen suoriutuu testistä. Vaalen oranssi. Tuoksussa tyrniä ja yllättäen myös hapanoluet mieleen tuovaa maitohappoisuutta. Ei ihan perinteinen vehnäoluen tuoksu siis. Maussa happamuus jatkuu. Jonkin verran tyrniäkin on varmasti mukana, mutta eipä sitä happamuuden seasta kovin hyvin erota. Ihan ok hapanolut, mutta en minä tästä vehnäoluelle tyypillisiä piirteitä oikein löydä.
Viimeisenä maisteluun päätyi niin ikään jo viime kesältä tututun Someron panimon Somerolut. Stoutuksi panimo oluttaan kuvailee ja alkoholia löytyy 5,5%. Savua pitäisi myös olla mukana. Mustaa. Tuoksu on melko miedon savuinen. Maussa savuisuutta ja paahteisuutta, sekä hieman myös salmiakkia seuraksi. Humalointiakin hieman. Hieman ehkä kevyeksi tämä stouttina jää, mutta kaiken kaikkiaan varsin kelvollinen olut. Toimii varmasti hyvin ruokajuomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti