Maistossa Olvi Suomi 100 Vuotta Juhlaolut

Lueskelin tänään Tuollinen-blogin mainioita Tutustutaan tyyleihin! -kirjoituksia. Lähikaupassa pistäytyessä tuli samalla silmäiltyä aavistuksen uudistunutta oluttarjontaa. Aika ankeahan se edelleen on. Pastöroimattomaksi München-tyyppiseksi lageriksi itseään kutsunut, Suomen 100-vuotissynttäreitä juhlistava Olvin valmistama olut kuulosti kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että poimin sen testiin. Olvin perusbisse tuli aiemmin lytättyä aika perusteellisesti, mutta jospa tämä nyt toimisi paremmin. Kun kerran valmistukseenkin on käytetty sokerinlähteenä vain sitä, mitä siihen perinteisesti kuuluukin, eli mallasta.

Lainataanpa tähän väliin vaalean Münchener-tyylin kuvausta Tuopillisen Jounilta, joka puolestaan on lainannut sen Beer Judge Certification Programilta.

Tuopillinen: "Ulkonäkö: Keltaisesta vaalean kultaiseen, kirkas, kermaisella valkoisella vaahdolla."

Minä Juhlaoluesta: Meripihkaksi tätä väriä kutsuisin. Ja kutsunkin. Vaahtoa jää lasiin aika reilusti, mikä on positiivinen asia.

Tuopillinen tyylilajista: "Tuoksu: Miellyttävän viljainen-makea, puhdas pils-maltaan tuoksu dominoi. Kevyt tai kohtuullisen kevyt mausteinen jalohumalan tuoksu ja kevyt DMS-taustasävy. Ei estereitä tai diasetyyliä"

Omat havaintoni Olvista: Tuoksussa makeutta ja mallasta erottuu. Estereitä (eli hedelmäisiä aromeita) en havaitse. Diasetyyli tuntuisi tuoksussa voita muistuttavana. Sitäkään ei löydy. DMS viittaa dimetyylisulfidiin, joka antaa pieninä määrinä olueen maltaista tuoksua, mutta suurempina pitoisuuksina mentäisiin vihannesten puolelle. Niitä nenäni ei haista.

Sitten makujen maailmaan. Tuopillinen aloittaa: "Maku: Hieman makea, maltainen profiili. Vilja ja pils-maltaan maut dominoivat, kevyestä kohtuullisen keveään vaihteleva katkeruus tukee maltaisuutta. Kevyt tai kohtuulisen kevyt mausteinen jalohumalan maku. Jälkimaku pysyy maltaisena. Puhdas, ei hedelmäisiä estereitä, ei diasetyyliä."

Vaan miten on Olvin tuotoksen laita? Maku on mielestäni makeahko, melko kevyen maltainen. Hyvin kevyt katkeruus. Hieman vetisen oloinen ja tylsä kuitenkin kaiken kaikkiaan.

Vastasiko olut sitten kuvausta? Täytyy muistaa, ettei Olvi luvannut tämän olevan Münchener Hellestä, vaan vain sen tyyppistä olutta. Väriltään Suomi 100 oli aavistuksen tummempi, kuin tyylilajiin kai kuuluisi. Tuoksun puolesta kriteerit mielestäni täyttyvät. Makukin kriteerit täyttää, vaikkei lajityypin parhaimmistoon, tai edes hyvään keskikastiin, kuulukaan.

Mistä: Lähikaupasta. Hintaa taisi olla jotain vähän päälle kaksi euroa.

Lyhyesti: Peruslageria astetta maistuvampi, mutta muutoin ei mikään ikimuistoinen. Vähän vaisu juhlaolueksi.

Hinta-laatu-suhde: Välttävä.