Reykjavik osa 3

Täydellisen islantilaisen pienpanimo-oluen metsästys jatkui. Samalla tuli myös huomattua, että reissu ajoittui Islannin kansallispäivän seutuun, jota vietetään 17.6. Edellisenä iltana paikalliset ilmeisesti juhlistavat seuraavan päivän vapaapäivää myös hieman useamman oluen merkeissä.

Tungoksesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, kun saavuin Microbariin klo 17 tietämissä perjantaina. Monissa baareissa näytti olevan happy hour noihin aikoihin, eikä Microbar tehnyt poikkeusta. Tarjoushintaan (noin 6 € puolen litran tuoppi) oli valittavana joko lageria tai amber alea, joista valitsin janooni ensinmainitun. Ihan maistuvaa ja raikasta, muttei mitään erityisen mieleenpainuvaa. Nimikin on valitettavasti jo unohtunut.

Päätin maitella paikassa vielä toisenkin oluen. Ruotsalaisten suosittelema mustikka-gose oli kai sitten loppunut, koska sitä en onnistunut tilaamaan. Islantilainen asiakaspalvelu oli paikoin varsin nuivaa ja Microbarissakin kaksi erittäin kyllästyneen oloista työntekijää näytti arpovan, kumpi joutuu alkaa minua palvelemaan. Yritin saada tarjolla olevista oluista jotain lisätietoa, mutta hyvin niukasti sitä minulle suotiin. Päädyin kuitenkin mielenkiintoiselta vaikuttavaan skyrillä hapatettuun goseen nimeltä Skyrgosi.

Panimona oli toiminut Gæðingur Öl Brugghús, joka sijaitsee Islannin pohjoisosissa ja on perustettu 2011. Tämän tiedon kaivoin tosin äsken internetistä, sillä baarimikko ei minulle jaksanut pahemmin alkaa mitään selittelemään. Mitäpä sitä turhaan lätisemään.

Maultaan olut oli goseksi ehkä yllättävänkin hapan, enkä kovinkaan reilua suolaisuuttakaan löytänyt. Varsin maistuva kuitenkin. Baarissa olisi ollut tarjolla paria muutakin mielenkiintoisen oloista olutta, mutta illaksi oli tarjolla muuta järjestettyä ohjelmaa. Hintatasokin oli jälleen kerran sen verran korkea, ettei reilun kympin maisteluannoksia viitsinyt ihan hirveän montaa juoda. Islantilainen NEIPA olisi kuitenkin kiinnostanut. Jollain tapaa myös panimo nimeltä Ölvisholt kiehtoi, mutta ilta oli vielä aivan liian nuori imperial stoutille.

Loppuillasta tuli porukalla vielä poikettua yhdelle Skúliin. Paikassa oli melko hyvä valikoima maustettuja hapanoluita, joista porukan normaalisti viiniä tai siideriä juovat jäsenetkin löysivät pienellä opastuksella mieleisensä juomat. Viiniäkin olisi tarjolla ollut, mutta se oli vielä oluttakin selvästi kalliimpaa. Musiikkina soi ilahduttavasti ainakin Pixiesin Doolittle.

Arvoin hanaoluista itselleni lasillisen Borg Sólveig Nr. 25 Hoppy Weizenia. En yleensä pyri etsimään mahdollisimman humaloituja vehnäoluita, mutta jollain tapaa minun teki mieli tätäkin testata. En vaan oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Vehnäoluen banaanisutta ja jenkkihumalien katkeroa muistelen löytäneeni. Varsin ikäväksi yltynyt flunssa verotti maistelukokemusta kuitenkin jonkin verran. Yllättävän hyvin Skúlissakin oli puolen yön maissa tilaa, vaikka kyseessä piti olla suuri paikallinen juhlailta. Ehkä islantilaiset juhlivat jossain muualla, missä oluet oli ehkä hieman edullisempia tai sitten bileet olivat jo siirtyneet yökerhoihin.

Lauantaina ohjelmassa oli ensin kylpemistä Laugardalslaugissa. Kyseessä on geotermaalisella energialla lämmitetty kylpylä, jossa oli lämpöaltailta 38 C miellyttävästä lillumislämmöstä melko epämukavaan 44 asteen kuuma-altaaseen. Äärimmäisyyttä löytyi myös toiseen suuntaan: kylmäallas oli vain viisiasteinen. Silti islantilaiset istuskelivat rauhassa sielläkin. Uimisen jälkeen tuli nälkä. Íslenska Hamborgarafabrikkan tarjosi siihen helpostusta maistuvalla lammashampurilaisella, joka oli kansallispäivän kunniaksi koristeltu myös maan lipulla. Paikka jäi mieleen myös varsin ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Reissun viimeinen olut tuli nautittua lentokentällä hieman turhankin kiireesti. Itseään aina aikataulussa pysyväksi mainostanut lentäkenttäbussifirma lähti kenttää kohti 10 minuuttia myöhässä ja 45 minuutin sijaan matkaan meni tunti. Finnairin bagage drop toimi niin, että automaatista sai tulostettua matkalaukkuun tarran, mutta itse laukku piti sitten jonottaa samalle tiskille, jossa kaikki muutkin tekivät lähtöselvitystä. Noin tunnin jonottamisen jälkeen laukku kuitenkin lähti konetta kohti ja minä turvatarkastukseen, joka sujui onneksi nopeasti. Lähtöportilla olin paria minuuttia ennen annettua boarding-aikaa. Aika pian kävi kuitenkin selväksi ettei lento tule lähtemään ajoissa, sillä koneemme rullasi siinä vaiheessa vasta lähtöportilla ja aiemman lennon matkustajat päästettiin ulos koneesta.

Päätin käväistä pikaisella aterialla ja oluella läheisessä kuppilassa. Ruuaksi 4 palaa nigiri sushia hintaan 15 euroa ja juomaksi lähes kympin pullo-olut. Mikäs siinä. Ongelmaksi vaan muodostui se, ettei tarjoilija löytänyt oikein mistään korkinavaajaa. Kun sellainen lopulta löytyi, en enää kehdannut - tai kiireen vuoksi viitsinyt - alkaa pyytää lasia juomalleni. Borg Úlfur India Pale Ale Nr. 3 kaatui siis kurkkuuni melko nopeaan tahtiin suoraan pullosta. Aika peruskamaa sekin vaikutti olevan. Hieman reilumpi humalointi olisi ehkä jäänyt paremmin mieleen. Yllättykseni humasin, että muutaman minuutin kestäneen ateriointini aikana paikka oli mennyt kiinni ja sisäänkäyntien eteen vedetty narut. En tiedä mitä kautta minun olisi pitänyt virallisesti poistua, mutta luikahdin puomin alitse. Lentokentän tax freesta sai pienpanimo-oluita vain sixpäkeissä, mutta yksi sellainenkin tuli kiireessä mukaan vielä poimittua. Saa nähdä toimisiko islantilainen Mango-IPA. Mangot ovat tuskin kuitenkaan paikan päällä kasvatettuja, vaikka esimerkiksi banaaneita geotermaalisella energialla siunatut islantilaiset kasvihuoneissaan kuulemma kasvattavatkin.

Kaiken kaikkiaan Islannissa maistamani pienpanimo-oluet olivat joko varsin tyylipuhtaita, mutta hieman persoonattomia kopioita alkuperäisistä tyyleistä, tai sitten paikallisella twistillä tehtyjä versioita niistä (timjami-saison ja skyr-gose). Mitään aivan täydellistä täysosumaa ei tullut vastaan, mutta mielenkiintoisia makuja joka tapauksessa. Toisaalta oluenmaistelu ei ollut tämän reissun ykkösprioriteetti, joten todelliset erikoisuudet jäivät varmasti löytymättä. Kaupunkina Reykjavik oli varsin pieni, mutta melko väljästi rakennettu. Esimerkiksi bussiasema tuntui olevan keskellä peltoa, vaikka sijaitsikin melkein ydinkeskustassa. Reykjavik tuli tällä reissulla nyt nähtyä, mutta luontoa voisin lähteä uudestaankin ajan kanssa katsomaan. Pelkälle olutmatkalle lähtisin jonnekin muualle.